Etusivu \ Terveelliset tilat \ Kunnossapito ja korjaaminen \ Ulkoseinät \ Ikkuna- ja oviliitokset
Räystäiden ja sokkeleiden lisäksi ulkoseinärakenteiden vauriot liittyvät usein erilaisten liitosten toimivuuteen. Liitokset ovat seinärakenteen heikoimpia kohtia sekä vesi- että ilmavuodoille. Tässä tekstissä on käsitelty lähinnä ikkuna- ja oviliitoksia.
Kosteusvauriot ikkunan ympäristössä kohdistuvat ikkunarakenteeseen itseensä tai ikkunan ja sen liitosten kautta seinärakenteeseen päässeen kosteuden muille rakenteille aiheuttamiin vaurioihin. Ikkunoissa itsessään olevat vauriot ovat paikallisia. Vaurioituneiden ikkunoiden kautta saattaa virrata suuriakin määriä ilmaa. Hallitsematon ilmavirta voi tuoda mukanaan epäpuhtauksia tai kuljettaa mukanaan sisäilman kosteutta pahentaen vauriota. Vaurion kautta saattaa päästä kosteutta myös ympäröiviin rakenteisiin vahingoittaen niitä.
Ikkunoiden huoltamisen tärkeyttä ei voi turhaan korostaa, sillä hyvin huollettu puuikkuna kestää talon iän, ellei siinä ole selvää valmistusteknistä puutetta. On kuitenkin huomioitava, että 1960-luvulla ikkunoiden valmistus muuttui teolliseksi jolloin kehitettiin uusia valmistus ja asennustapoja. Valitettavasti jotkut näistä työtavoista lisäsivät ikkunoitten huollontarvetta, ja aiheuttivat ongelmia ikkunoiden avautumisessa. Tämä johti ikkunoiden käyttöiän lyhenemiseen. Tunnusomaista näille ikkunoille on suorakulmaiset höyläysmuodot, kaksi lasia ja tumman puunsuoja-aineen käyttö maalauksen sijaan. Näiden ikkunoiden ulkonäöstä ei voi päätellä uusintakäsittelyn tarvetta, joten huolto on jaksotettava kalenterin avulla.
Ikkunan voi saada myös rikki virheellisellä käytöllä. Jätetään ikkunalukkoja sulkematta tai löysälle, jolloin tuulenpaine voi työntää ikkunan raolleen ja avata reitin kosteudelle.
Puutteellinen sisäpuolinen tiivistys aiheuttaa kosteuden tiivistymistä ikkunapintaan, ohjeet ikkunoiden tiivistämiseen löytyy Ratu-kortista F32-0212, Ikkunoiden tiivistäminen, tilkinnän korjaus sekä lisäpuitteen asennus.
Ikkunoiden kohdistuva säärasitus vaihtelee eri ilmansuunnissa ja auringonsäteilyn voimakkuuden ja vallitsevien tuulensuuntien aiheuttaman viistosateen mukaan. Rakennuksen muoto, korkeus ja ympäristö vaikuttaa myös ikkunoihin kohdistuvan säärasituksen määrään. Rakennuksen yläosissa ja nurkkien lähellä olevat ikkunat saavat eniten sadetta. Viistosateen määrää voidaan vähentää rakennuksen ja sen yksityiskohtien muotoilulla, erityisesti räystäillä.
Ikkunoiden huoltokorjauksessa on huomioitava ikkunoihin kohdistuva erilainen rasitus. Korjauksia on tehtävä useammin eteläsivulla ja ylimmissä kerroksissa. Ikkuna säilyy kunnossa, kun ulkopinnan uusintamaalaus tehdään ennen kuin näkyviä vaurioita on syntynyt. Peittomaalattujen ikkunoiden vauriot alkavat kehittyä siitä hetkestä , kun ulkoinen kosteus pääsee tunkeutumaan maalikalvon läpi joko halkeamista tai kuluneesta kohdasta. Korjausmaalaus tehdään ulkopuolella tiiviillä vettä läpäisemättömällä maalilla. 1960-Luvulla yleistynyt kuultokäsittelyllä ei saada puun pinnalle veden imeytymistä estävää kaivoa. Käytetyt kyllästeet ovat yleensä tummia, jolloin aurinko kuumentaa puun aiheuttaen puun pinnan halkeilua ja suojaavan kyllästeen ja puun omien pihka aineiden haihtumista. Vesi pääsee tunkeutumaan puun sisään. Kuullottavien puunsuoja-aineiden lahonesto perustuu niiden sisältämiin myrkyllisiin aineisiin, jotka estävät lahottajasienen kasvua. Nämä aineosat haihtuvat kuitenkin puusta hyvinkin pian, joten uusintakäsittelytkin tulee tehdä usein suojavaikutuksen ylläpitämiseksi. Kuulto käsitelty pinta pysyy siistin näköisenä, vaikka puuaines on alkanut tuhoutua. Ulkonäöstä ei voi päätellä uusintakäsittelyn tarvetta, joten huolto on jaksotettava kalenterin avulla.
Suurin kosteusrasitus kohdistuu ulkopuitteen alakappaleeseen, jonka yli virtaa lasipinnalle satanut viistosade. Veden määrä lisääntyy jos ikkunan yläpuolen tippanokka tai vesipelti puuttuu, jolloin vesi valuu ikkunapinnalle. Ikkunan alapuolisen vesipellin kallistuksen ollessa liian pieni, roiskuu vesi alakarmiin ja puitteeseen. Saksalaisen ohjeen mukaan tulisi ikkunan alapuolisen vesipellin kaltevuus olla vähintään 60°. Näin suurella kallistuksella varmistetaan, että vesipellille satava vesi ei roisku alakarmiin ja puitteeseen, vaan valuu alaspäin kuten on tarkoituskin. Vesipeltejä uusittaessa onkin suositeltavaa muuttaa kallistus niin suureksi kuin liittyvät rakenteet sallivat.
Ikkunoissa vauriot keskittyvätkin ulkopuitteen alakappaleeseen ja pystypuitteiden alaosiin. Pahimmat ongelmat ovat olleet ikkunoissa, joissa on käytetty lasituslistaa ilman aluskittausta. Lasituslistojen kanssa on aina käytettävä kittausta tai erityistä tiivistettä listan ja lasin välissä. Aina kun lasituslista poistetaan olisi hyvä vaihtaa myös tiivisteet. Ikkunan ja karmin välinen tiiviste tai kittaus alkaa vuotaa tiivisteen vanhetessa ja puitteen lämpöliikkeen yhteisvaikutuksesta. Myös metalli ja muovi ikkunoiden tiivisteiden kuntoa on tarkkailtava ja ne on vaihdettava tarvittaessa. Muovilistan ongelmana on voimakas lämpölaajeneminen. Ikkunoiden värin valinnassa onkin hyvä ottaa lämpeneminen huomioon, ja suosia värejä, jotka eivät absorboi lämpöaaltoja.
Ikkunapinnan alhainen lämpötila johtuu pääasiassa ikkunan huonosta tiivistämisestä, eikä lasien lukumäärästä. Suuret erot sisä- ja ulkopuitteen tiiviydessä jäähdyttävät sisälasin. Ikkunan huurtuminen ja jäänmuodostus ikkunaan ovat huonon tiivistämisen aiheuttamia kosteushaittoja.
Esimerkki 1
Esimerkkikuva ikkunan liittymästä julkisivuun.
Mineraalivillatilke ja karmin ulkoreunaan tuuletuskanava ikkunan ympäri
Elastinen saumamassa + saumanauha sisä- ja ulkopinnassa ympäri, tuuletusputket tuuletuskanavaan
Apukarmi
Pelti, kiinnitys apukarmiin kermin alle, leveys = aukko + 100 mm
Kermikaista, estää ylhäältä valuvan veden pääsyn ikkunarakenteeseen
Kermin yläreunan kiinnitys mekaanisin kiinnikkein
Vastapelti, reunassa tiivis kittaus, neoprenkumitiiviste
Muoviset korokepalat
Pelti, pelti urataan tiiliseinään tai rappaukseen (nosto 30 mm), alla tiivistysmassa. Mekaaninen kiinnitys ikkunakarmiin
Ikkunan pielipelti, kiinnitys tiilimuurauksen pintaan mekaanisin kiinnikkein. Alapäässä profiili menee ikkunapellityksen päälle, peltien ja tiiliseinän välissä tiivistysmassa, yläpäässä pellin pää taivutetaan vastapelliksi
Lähdekirjallisuus
1. Jouko Rantamäki, Ulkoseinän rakenteen vaikutus lämmöneristeen mikrobipitoisuuteen Sisäilmastoseminaari 2002, Sisäilmayhdistys raportti 17
2. Suomen rakentamismääräyskokoelman osa C2, Kosteus.
3. RIL 107 Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet.
4. Nevander, L. E., Elmarsson, B., 1994. Fukthandbok. Praktik och teori. AB Svensk Byggtjänst. Stockholm
5. Rakennuspuusepänteollisuus r.y. 1986. Ikkunaopas, Rakennuskirja Oy.
Muuta kirjallisuutta
Ulkoseinien liitosrakenteiden suunnitteluun liittyviä ohjeita on seuraavissa ohjetiedoston RT -korteissa:
RYL 90 Rakennuksen yleiset laatuvaatimukset on tehty uudisrakentamisen laadunvarmistusta varten. Korjausrakentamiseen sitä voidaan soveltaa tarkkaan harkiten silloin kun vanha rakennusosa korvataan uudella. Ikkunoita ja ovia käsitteleviin osiin listattu puu-, metalli- ja muovi-ikkunoista sekä puu-, metalli-, ikkuna- ja erityisulko-ovista suunnitelmissa esitettävät asiat. Työnosaluvuissa on esitetty vaatimuksia ovien ja ikkunoiden asennustyölle, erilaisille pellitys- ja lämmöneristys-, tiivistys-, ääneneristys-, vedeneristys- ja saumaustöille jne.
Mäkinen, M., Nousiainen, M., Rautiainen, L., Saarimaa, J. Ikkunoiden ja ovien tiivistysopas, Suomen Talokeskus Oy 1986.
Björkholtz, D. Lämpö ja kosteus. Rakennusfysiikka. Rakennustieto Oy. Helsinki1997
Hemmilä Kari, Saarni Risto, Ikkunaremontti. Rakennustieto Oy 2001
© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)
Kannattajajäsenet: |
Sisäilmainfopiste on alan järjestöjen yhteinen neuvontakanava kuluttajille.
Sisäilmayhdistys ry
Kivenlahdenkatu 1 B 43, 02320 Espoo
© Sisäilmayhdistys ry