Betoninen alapohja

Yleistä

Kantava alapohja ja sen alla oleva ryömintätila on tyypillinen ratkaisu, kun rakennus on perustettu paaluilla tai peruspilareilla. Betonirakenteisen ryömintätilan tyypilliset rakenteet ovat:

Nykyään tavallisin rakenne on lämmöneristetyistä ontelolaattaelementti, joissa lämmöneriste (styrox) on yleensä laatan alapuolella. Rakenteessa voi olla myös yläpuolinen lämmöneristys ja pintalaatta.
Aikaisemmin paikallavalurakenteet ovat olleet tavallisin toteutustapa. Rakenteessa on yleensä yläpuolella lämmöneristeenä esim. kevytsoraa tai muuta rakentamisajankohtana käytettyä täytemateriaalia ja sen yläpuolella pintalaatta. Vanhimmassa rakennuskannassa on myös käytännössä lämmöneristämättömiä rakenteita.

Nykyään joudutaan rakentamaan myös kosteille ja heikosti kantaville rakennusmaille. Lisäksi rakentamisen kustannusten minimoimisen, kaavamääräysten ja käytettävyyden takia alin lattiataso on usein lähellä maanpinnan tasoa. Tällöin ryömintätilat ovat reilusti ympäröivää maanpintaa alempana. Nämä asiat heikentävät ryömintätilan kosteusteknistä toimintaa. Tuuletuksen toimivuus maanalaisissa tiloissa vaatii erityishuomiota.

Betoninen alapohja on vähemmän riskialtis kuin puualapohja, katso tarvittaessa Ryömintätilojen korjaukset. Tässä tekstissä esitetään kaikille ryömintätiloille yhteiset asiat.

Riskit

Alapohjarakenne on epätiivis. Yläpuolisiin tiloihin tulee korvausilmaa ilmavuotoina ryömintätilasta, jolloin hajuja ja epäpuhtauksia kulkeutuu sisälle asti.
- Tyypillisiä ilmavuotokohtia ovat lattialuukut, erilaiset LVIS-läpiviennit, liikuntasaumat ja rakenteiden liitoskohdat.
- Ontelolaatta-alapohjat ovat ilmatiiviyden suhteen yleensä ongelmallisempia kuin paikalla valetut rakenteet.
- Tiiviyden kannalta erityisen ongelmallisia ovat usein myös tilat, joissa betonialapohjan päällä on puukorotettu lattia esim. liikuntasalit tai teknisen työn luokat
- Ilmavuodot lisääntyvät, jos huonetilat ovat ryömintätilaan nähden alipaineisia. Ongelmana ovat erityisesti koneellisella poistoilmanvaihdolla varustetut rakennukset.
- Ryömintätilan maapohjassa on yleensä aina jonkin verran mikrobikasvua. Ryömintätilassa on poikkeuksellisen paljon/ haitallisessa määrin mikrobikasvua kun:
  - Ryömintätilaan on jätetty muottilautoja tai muuta orgaanista rakennusjätettä.
  - Ryömintätilan maapohja sisältää orgaanista ainesta, humusta yms.
  - Maaperän kosteustuotto on liiallinen
  - Ryömintätilan ilmanvaihto on puutteellinen
  - Rakennuksen ryömintätilat eivät ole tiedossa esim. kantavien alapohjien alle ei ole suunnitelmista poiketen tehty täyttöjä, tämä on tyypillistä 1960-luvulla ja sitä aiemmin rakennetuissa rakennuksissa.
  - Ryömintätilaan ei johda tarkastusluukkua tai muuta tarkastusmahdollisuutta

Katso myös Perustus- ja alapohjarakenteiden kosteusvaurioituminen.

Tyypillisiä vaurioita ja vaurion syitä

Maanpinnalla olevat orgaaniset rakennus- tai raivausjätteet tai purkamatta jääneet muottilaudoitukset ovat mikrobivaurioituneita ja tuottavat ryömintätilan ilmaan itiöitä, rihmaston palasia ja aiheenvaihduntatuotteita, joita kulkeutuu ilmavuotojen mukana sisäilmaan. Purkamatta jätetyt muottilaudat ovat paikanlavaletuissa alapohjissa yleisiä.
Ryömintätilan ilman korkea kosteuspitoisuus voi aiheuttaa normaalia voimakkaampaa mikrobikasvua ryömintätilassa, korroosiovaurioita kantavissa rakenteissa sekä betonin halkeilua ja rapautumista. Erityisesti kevytbetonielementeistä tehtyjen alapohjarakenteiden tapauksessa korroosiovauriot voivat heikentää rakenteen kantavuutta
Ryömintätilassa on vapaata vettä tai lammikoita esim. seuraavista syistä:
- Ryömintätilan pohja on salaojitustason alapuolella
- Salaojitus ei toimi
- Rakenteet, esim. perusmuurit tai maapohjaan kapillaarikatkoksi asennettu muovikalvo, estävät veden pääsyn salaojiin.
- Ryömintätilaan kertyy sade- tai sulamisvesiä, tyypillisesti maanpinnan puutteellisen muotoilun, sokkelin vedeneristyspuutteiden ja rännivesien puutteellisen poisjohtamisen vuoksi.
- Ryömintätilan pohja on lähellä meren tai järven pintaa / tulvakorkeutta alempana.
- Tilaan valuu kalliota pitkin vettä tai vettä nousee kallion juonteista ja halkeamista.
- Ryömintätilan maanpinta on jatkuvasti kostea, koska maanpinta on liian kapillaarista tai vesi nousee kapillaarikatkokerrokseen jonkun edellä mainitun syyn takia.
- Ryömintätilan ilmanvaihto on riittämätön. Ryömintätilan ilman kosteuspitoisuus nousee korkeaksi, jos ryömintätilan tuuletus on puutteellinen.
  - Maan alla olevassa ryömintätilassa pelkät raitisilmaputket eivät riitä aikaan saamaan riittävää tuuletusta.
  - Tilan kuivattaminen tuuletuksella ei onnistu jos tilassa on runsaasti vettä tai maanpinta on kapillaarisesti nousevan veden vuoksi märkä.
  - Putkivuodot ryömintätilassa tai ryömintätilaan liittyvissä rakenteissa
  - Viemärikannakkeiden pettäminen ja viemärivuodot ryömintätilaan
  - Kosteuden kondensoituminen alapohjan alapintaan tai ryömintätilan kylmille sisäpinnoille esimerkiksi seinän ja lattian liittymässä

Kunnossapito ja huolto

Ryömintätilallisen alapohjan käyttäytymistä seurataan säännöllisesti eri vuodenaikoina rakentamisen ja korjaustöiden jälkeen kolmen vuoden ajan. Kun ryömintätilan kosteusteknisesti turvallisesta toiminnasta on varmistuttu, seurannan perusteella tulee rakennuksesta vastaavan esim. huoltomiehen seurata alustatilojen ja putkikanaalien kosteusteknistä käyttäytymistä kahdesti vuodessa.

Ryömintätilassa tarkastetaan:

Onko ryömintätilassa seisovaa vettä tai merkkejä seisoneesta vedestä
Onko pinnoille tiivistynyt kosteutta
Ovatko tuuletusreitit auki
Toimiiko koneellinen ilmanvaihto
Viemäreiden kunto ja kannakkeet
Toimivatko pumput
Onko tilassa sinne kuulumatonta rakennusjätettä tai varastoitua tavaraa. Huoltomiehen tehtävänä on pitää ryömintätila puhtaana.
Salaojien ja sadevesijärjestelmän tarkastus katso Pihantasaus ja sadevedet sekä Salaojat

Perusteellisempaa tarkastusta varten on olemassa Perustus ja alapohjarakenteiden tarkastuslista, joka on tarkoitettu lähinnä kuntotutkijan käyttöön.

Ohjeet ja määräykset

Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita.

Kuivatus

Sade- ja valumavesien pääsy rakennuksen ulkopuolelta ryömintätilaan ja jääminen sinne estetään sadevesien poistojärjestelmällä, maanpinnan muotoilulla ja rakennuspohjan salaojituksella. Katso Pintavedet ja Salaojat.
Kesäaikaista ryömintätilan korkeaa suhteellista kosteutta voidaan alentaa maapohjan lämmöneristyksellä.
Kosteuden kapillaarinen nousu maaperästä ja haihtuminen ryömintätilaan estetään kapillaarisen nousun katkaisevalla kerroksella, joka on vähintään 200 mm korkea kerros karkeaa, raekoko 5/6/8…16/32 tarvittaessa pestyä/märkäseulottua sepeliä tai kevytsoraa.

Tuuletus

Ryömintätilaan ei saa muodostua umpinaisia, väliseinien tai palkkien erottamia tuulettumattomia tiloja.
Maanpinnan yläpuolella oleva ryömintätila voidaan tuulettaa painovoimaisesti. Tällöin noudatetaan seuraavia ohjeita:
- Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteispinta-alan tulee olla 0,5…1,0 promillea ryömintätilan pinta-alasta. Tuuletusaukon pinta-alalla tarkoitetaan suojaavan ritilän tai säleikön vapaata pinta-alaa.
- Tuuletusaukot jaetaan tasaisesti ulkoseinälinjalle siten, että koko ryömintätila tuulettuu.
- Aukkojen alareunan on oltava vähintään 150 mm maanpinnan yläpuolella, mutta mahdollisuuksien mukaan tätä korkeammalla.
- Aukkojen vähimmäiskoon on oltava 150 cm2 sekä enimmäisvälin 6 m.
- Ryömintätilojen ilmanvaihto voidaan järjestää:
  - Suoraan sokkelin läpi ulkoilmaan olevilla tuuletusaukoilla
  - Painovoimaisesti tuuletusaukoilla ja katolle johdetulla hormilla
  - Raitisilmaputkilla ja koneellisella poistolla
  - Muuten kanavoidulla tuloilmalla ja koneellisella poistolla
  - Koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihdolla alipaineisena
  - Ryömintätilassa oleviin väliseiniin ja tilaa osastoiviin palkkeihin tehdään vastaavat, mutta vähintään kaksi kertaa niin suuret tuuletusaukot kuin samalla virtausreitillä olevat ulkoilmaan avautuvat aukot.
  - Koneellisen tuuletuksen yhteydessä aukkojen pinta-aloista ja määristä voidaan poiketa edellyttäen, että tuulettuminen varmistetaan. Poistoilma suositellaan vietäväksi katolle. Koneellinen tuuletus suunnitellaan yhteistyössä LVI-suunnittelijan kanssa. Perusilmanvaihdon suuruus on 0.5…1 m3 /hm2 , vähintään 0,5 vaihtoa/h.

Muut

Kosteusteknisesti turvallisempi tapa on sijoittaa lämmöneriste betonilaatan alapuolelle, jolloin vesihöyryn tiivistymisriski betonirakenteen alapinnalle on vähäisempi ja samalla rakenne säilyy kuivempana. Toisaalta alapuolisen eristyksen tapauksessa seinän ja perusmuurin liittymäkohtaan muodostuu helposti kylmäsilta, joka vaatii erityishuomiota
Ryömintätilaan on järjestettävä tarkastusmahdollisuus ja pääsy kaikkialle tilaan.
Ryömintätilan korkeuden tulee olla vähintään 0,8 m ja mikäli tuuletustilassa on putkiasennuksia, pitää vapaan korkeuden olla 1,2 m.
Sisätilat eivät saa olla alipaineisia ryömintätilaan nähden etteivät sisätiloissa oleskelevat altistuisi mahdollisille ryömintätilan ilmassa esiintyville mikrobiperäisille hiukkasille tai kaasuille.
Alapohjan tulee olla tiivis.
Ryömintätilassa ei saa olla rakennusjätettä eikä lahoavaa orgaanista ainesta.
Ryömintätilassa ei saa missään tilanteessa olla vapaata vettä näkyvissä.

Betonirakenteisia ryömintätiloja koskevia erityisohjeita

Betonirakenteisissa ryömintätiloissa voidaan sallia suurempi suhteellinen kosteuspitoisuus kuin puurakenteisissa. Tämän vuoksi onkin erityisen tärkeää, että kaikki orgaaninen aines poistetaan ryömintätilasta. Puhdistus on tehtävä myös ennen pohjakerroksen asentamista.

Suunnitelmassa noudatetaan tätä ohjetta ja tähän soveltuvia määräyksiä ja ohjeita, esimerkiksi julkaisuja:

Talonrakennuksen maatyöt, RT 14-10636 ET, MaaRYL 2000
Pohjarakennus määräykset RakMK B3 (RT RakMK-20186)
Kosteus, RakMK C2, (RT RakMK-21099)
Kiinteistöjen vesi- ja viemärilaitteistot, RakMK D1, (RT RakMK-20728)
Ryömintätilan ratkaisut ja rakennusfysiikka, kosteustekninen suunnittelu, raportti B63, Teknillinen korkeakoulu LVI-tekniikan laboratorio
Ryömintätilan kosteus ja mikrobit, raportti B69, Teknillinen korkeakoulu

Korjaus

Perustoimenpiteet ryömintätilojen kosteusvauriokorjauksissa on esitetty toimintamallin ohjeessa Ryömintätilojen korjaukset. Ryömintätilakorjausten yhteydessä tulee huomioida myös salaojituksen sekä sadevesijärjestelmän toiminta.

Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa, katso Rakenteiden tutkiminen.

Ryömintätilallisen alapohjan kosteusvauriokorjauksen tarvetta selvitettäessä keskeisimmät tekijät löytyvät perustus ja alapohjarakenteiden tarkastuslistasta.

Seuraavia pieniä korjauksia voidaan tehdä esim. kun perusteellista korjausta ei ole mahdollista toteuttaa heti tai sitä ei välttämättä tarvita tai kun tahdotaan ennaltaehkäistä vaurioita.

Suljetut tuuletusaukot avataan
Läpiviennit, liikuntasaumat ja kulkuluukkujen liitokset ympäröiviin rakenteisiin tiivistetään. Betoninen alapohja toimii usein paloalueenrajana, joten tiivistykset tulee olla palokatkovaatimusten mukaisia
Tehdään puuttuvat kulkuluukut
Tehostetaan painovoimaista tuuletusta katolle asennettavalla huippuimurilla
Alipaineistetaan ryömintätila
Tuuletuksen lisäämisen yhteydessä on aina huomioitava perustusten routimisriski ja ryömintätilassa tai alapohjarakenteessa olevien putkistojen jäätymisriski.
Rakennetaan (esim. kalliopainanteeseen) paikallinen pumppukaivo

Käytettyjä korjausratkaisuja

Perustoimenpiteet ryömintätilojen kosteusvauriokorjauksissa on esitetty tarkemmin toimintamallin ohjeessa Ryömintätilojen korjaukset. Kunkin kohteen suuremmat korjaukset on yleensä suunniteltava kokonaisuutena erikseen. Ryömintätilaisen betonisen alapohjan korjauksissa on yleensä käytetty seuraavia korjausratkaisuja:

Ryömintätilasta poistetaan siellä olevat orgaaniset rakennus- ja raivausjätteet, esim. betonilaudoitusten purku
Alapohjarakenne, seinien liitoskohdat ja läpiviennit tiivistetään ilmatiiviiksi.
Veden pääsy ulkoa ryömintätilaan estetään muuttamalla maanpinta rakennuksesta poispäin viettäväksi ja rakentamalla sadevesien poistojärjestelmä. Pohjaveden nousu ryömintätilaan estetään rakentamalla puuttuva salaoja tai korjaamalla virheellinen tai toimimaton salaoja.
Lisätään tuuletusaukkojen määrää. Tarvittaessa asennetaan koneellinen ilmanvaihto.
Maasta ryömintätilaan nousevaa kosteutta vähennetään asentamalla kapillaarikatkoksi ja haihtumista vähentäväksi kerrokseksi 200…300 mm pestyä raekoon 5/6/8…16/32 sepeliä tai kevytsoraa. Puhtaan kallion päällä ei tarvita kapillaarikatkoa.
Varmistutaan ryömintätilojen alipaineisuudesta muihin tiloihin nähden.

Erikoisratkaisuja

Kantavan laatan alla tapahtuneesta maanpainumisesta syntynyt matala tila alipaineistetaan.

Tarkastukset ja kunnossapitosuunnitelma

Ryömintätilasta on poistettu kaikki orgaaninen aines. Huomio! Ryömintätilan siivous rakennustöiden jälkeen
Kaikki läpiviennit, liikuntasaumat, kulkuluukut sekä muut mahdolliset epätiiviyskohdat on tiivistetty (tarvittaessa merkkiainetutkimus)
Ryömintätilan kapillaarikatko on kauttaaltaan riittävän paksu
Kaikkiin ryömintätilan osiin on pääsy ja ne on tuuletettu suunnitelmien mukaisesti
Putkistojen ripustus ja kunto

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

3. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

4. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

5. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

6. Ryömintätilan tuuletus ja kosteuskäyttäytyminen, raportti 59, Teknillinen korkeakoulu

7. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, Kirsi Torikka, Tarja Hyypöläinen, Jussi Mattila, Ralf Lindberg, TTKK 1999

8. Ryömintätilan kosteus ja mikrobit, raportti B69, Teknillinen korkeakoulu

Muuta kirjallisuutta

Humidity control in outdoor-air-ventilated crawl spaces in cold climate by means of ventilation, ground covers and dehumidification, Jarek Kurnitski, Report A3, TKK.

Sisäilmayhdistys ry - Puolueetonta tietoa sisäilmasta