Home tarvitsee ainoastaan vettä kasvaakseen, ravinteita on riittävästi ilmassa ja pinnoilla. Tämän vuoksi home voi kasvaa minkä tahansa materiaalin pinnalla. Puurakenteissa home aiheuttaa lahoamista ja rakenteen lujuuden heikkenemistä, tästä johtunee se, että vain puuta pidetään homeelle altiina materiaalina. Sisäilman laadun kannalta on kuitenkin sama, missä materiaalissa home kasvaa, homeinen ilma ei ole terveellistä.
Näkyvä home on aina ongelma
Suomalaisten tutkimusten mukaan sisätiloissa oleva home aiheuttaa terveydellistä haittaa. Jos homekasvusto on silmin nähtävissä, ei tarkempia mittauksia enää tarvita. Kastumisen syyt on selvitettävä ja poistettava. Pelkkä näkyvän homeen poistaminen tai peittäminen ei riitä.
Homekasvun löytäminen on usein vaikeaa koska rakenteiden sisälle ei nähdä. Pinnalla näkyvät tummat läikät tai ”maakellarin” haju voivatkin olla ainoita merkkejä homeongelmasta, mutta niitäkään ei aina ole havaittavissa. Tällöin voidaan homeitiöitä yrittää löytää huoneilmasta tehtävän mittauksen avulla. Ongelmana on, ettei homeesta irtoa itiöitä kuin ajoittain. Ilmasta tehtävän mittauksen perusteella ei siis pystytä sulkemaan pois homevaurion mahdollisuutta. Materiaalien pinnoilta tehtävät mittaukset ovatkin luotettavampia. Jos homeisiin yhdistettävät oireet vähenevät oltaessa pidempään poissa rakennuksesta ja palaavat takaisin tultaessa, on syytä penkoa rakenteita tarkemmin homeen löytämiseksi. Ilman ja rakenteiden kosteuden mittaus voikin usein johtaa homeen kasvupaikalle.
Kuivuuden tunne
”Kuiva ilman” tunne on monille tuttu. Limakalvot tuntuvat kuivilta, silmät kirvelevät, iho punottaa, jne. Oireet ovat itse asiassa paljolti samoja kuin muissakin sisäilmavalituksissa. Vaikka ilman alhainen suhteellinen kosteus voikin lisätä flunssaherkkyyttä, ovat kuivuuden tunteen taustalla usein muut syyt. Näistä tärkein on liian korkea, yli 23 asteen lämpötila. Ihminen ei juuri pysty aistimaan suhteellista kosteutta, vaan lähinnä lämpötilan ja kosteuden yhteisvaikutuksen. Ilman pölyisyys ja eräät kaasumaiset epäpuhtaudet (kuten formaldehydi) ärsyttävät limakalvoja ja aiheuttavat näin kuivuuden tunnetta. Kylmä talviilma on kuivaa, joten talvella sisäilmankin suhteellinen kosteus laskee.
Kostuta ilmaa harkiten
Kuivuuden tunteeseen ratkaisuksi tarjotaan usein ilman lisäkostutusta. Suomen ilmastossa kostutus on kuitenkin tarpeen vain sydäntalven pakkasten aikaan, jolloin sisäilman suhteellinen kosteus laskee alle 25 %:n. Kostutuksen haitat voivat huonossa tapauksessa olla saatuja hyötyjä suuremmat. Liiallinen kostutus ja huono ilmanvaihto johtavat kosteuden tiivistymiseen rakenteisiin ja siten homevaurioiden riski kasvaa. Kostuttimissa seisova vesi toimii kasvualustana bakteereille, joista vaarallisin on vesistä löytyvä legionella. Tämän bakteerin aiheuttama keuhkosairaus, legionelloosi, voi väärin hoidettuna johtaa potilaan kuolemaan. Käytännössä kostutuksen yleistymistä työpaikolla on estänyt sen suuri sähkönkulutus. Kodeissa kostuttimia sen sijaan käytetään yleisesti, ja useissa tapauksissa tuhlataan energiaa turhaan. Paras tapa seurata ilman kosteutta on luotettavan kosteusmittarin hankkiminen. Kostutinta käytettäessä on mittarin avulla seurattava, ettei ilman kosteus nouse yli 45-50 %:n. Höyrykostutin on ainoa suositeltava kostutintyyppi.
Rakenteiden kosteusvauriot
Rakenteisiin pääsevä tai pinnoille tiivistyvä kosteus on yleisimpiä sisäilmaongelmien aiheuttajia. Kun ilman kosteus materiaalin pinnalla on yli 80 %, mikä tahansa materiaali homehtuu. Homeongelmien syntymistä voidaan estää ajoissa tehdyillä toimenpiteillä.
Suomessa tapahtuu vuosittain yli 20000 vesivahinkoa. Vesi pääsee rakenteisiin vesikaton, seinien ja putkien vuotojen kautta. Vuodot pitääkin pyrkiä havaitsemaan mahdollisimman nopeasti, esimerkiksi vesijohdot olisi hyvä sijoittaa näkyviin. Havaitsemisen jälkeen tulee vahingon laajuus selvittää avaamalla kastuneet rakenteet. Vuodon paikkaus ei yksin vielä riitä, homekasvustot on poistettava ja märät rakenteet on kuivattava tai vaihdettava ennen kuin ne voidaan sulkea ja päällystää uudelleen.
Kosteuden pääsy perustuksiin estetään kunnollisella salaojituksella ja pintavesien oikealla ohjauksella. Kunnolliset räystäät estävät seinän kastumista sateella ja suojaavat seinän ja katon liitoskohtaa. Useimmissa seinärakenteissa on tuuletusrako, jonka tarkoituksena on poistaa seinän sisälle päässyt kosteus. Tuuletusraon tulee pysyä avoinna.
Märkätilojen puutteellinen kosteudeneristys on aiheuttanut monia ongelmia. Märkätiloissa tulee käyttää vain niihin tarkoitettuja materiaaleja. Esimerkiksi kaakeliseinä ei sellaisenaan pidä vettä, vaan kosteuserityksestä on huolehdittava vedenpitävän laastin tai laattaliiman avulla.
Lattian läpivienneissä tulee olla erityisen huolellinen, lattiakaivon asennus on vaativa tehtävä. Esimerkiksi huolimattomasti asennetut pesukoneen viemäröintiyhteet ovat aiheuttaneet monia ongelmia.
Kosteuden tiivistyminen rakenteisiin
Vesi pääsee rakenteisiin kahta kautta, toisaalta vesivuotojen kautta ja toisaalta sisäilman kosteudesta tiivistymällä. Tiivistyminen tapahtuu kun vesihöyry jäähtyy kastepisteeseensä. Kastepistelämpötilaan vaikuttavat ilmassa olevan vesihöyryn määrä, ilman lämpötila sekä pinnan lämpötila.
Ilmassa olevan vesihöyryn määrään vaikuttaa vesihöyryn tuotto (eli ihmiset, pyykin kuivaus, keittäminen, ilman kostuttimen käyttö, jne.) ja höyryn poistuminen (tiivistyminen ja ilmanvaihto). Koska ihmisperäistä kosteudentuottoa ei voida ainakaan kokonaan poistaa jää asunnoissa ainoaksi vaihtoehdoksi riittävästä ilmanvaihdosta huolehtiminen. Ilmanvaihtoa tuleekin tehostaa aina kosteudentuoton lisääntyessä, muuten ylimääräinen kosteus voi tiivistyä rakenteisiin. Ilmankostutinta käytettäessä on kosteutta seurattava kosteusmittarin avulla ja tarkkailtava, ettei tiivistymistä esim. ikkunoiden pinnoille esiinny.
Vesihöyryn tiivistymistä rakenteiden sisäpinnoille voidaan estää pitämällä pintojen lämpötilat lähellä sisäilman lämpötilaa. Rakenteissa olevat kylmäsillat laskevat pintalämpötilaa ja voivat aiheuttaa kosteusvaurion. Lisäeristys on suositeltavin vaihtoehto tässä tapauksessa. Sen suunnittelu on tehtävä huolellisesti, jotta kosteusongelma ei siirtyisi syvemmälle rakenteeseen.
Höyryn päästessä rakenteen (seinän) sisään tapahtuu tiivistyminen siinä osassa rakennetta, joka on kastepistelämpötilassa. Kosteuden pääseminen rakenteen sisään estetään yleensä höyrysululla ja luomalla ilmanvaihdon avulla alipaine rakennuksen sisälle. Koneellisen tulo- ja poistoilmanvaihdon puutteellinen säätö tai rikkonainen (esim. sähköläpiviennit) höyrysulku voivat aikaansaada kosteusvaurion rakenteen sisällä.
Sisäilman kosteus
Rakenteisiin pääsevä tai pinnoille tiivistyvä kosteus on yleisimpiä sisäilmaongelmien aiheuttajia. Sisällä kosteutta syntyy ihmisen uloshengityksestä ja hikoilusta sekä useista toiminnoista. Ruuanlaitto, pyykinkuivaus ja peseytyminen tuottavat kaikki suuria määriä vettä sisäilmaan. Pyykinkuivaus pesuhuoneissa on yleistynyt useimpien rakennusten rakentamisen jälkeen, joten ilmanvaihto ei aina ole riittävä pitämään tilaa kuivana. Oma ongelmansa voi muodostua ilmankostuttimista, jos niitä käytetään liikaa. Kostuttimen hankinnan asemasta tai ainakin sen yhteydessä tuleekin hankkia luotettava kosteusmittari. Ihminenhän ei juuri pysty ilman suhteellista kosteutta aistimaan.
Kosteuden poistamiseksi tarvitaan riittävää ilmanvaihtoa, joka poistaa syntyvän vesihöyryn ennen kuin se ehtii levitä koko tilaan. Ilmanvaihto ei ole riittävä, jos suihkun aikana peilin pinnalle muodostuva huuru ei poistu lyhyen ajan kuluessa. Huurtuminen (kosteuden tiivistyminen) on merkki siitä, että ilman kosteussisältö on suurempi kuin mitä se voi ko. lämpötilassa sitoa, jolloin vettä alkaa tiivistyä pinnoille. Kosteus tiivistyy ensiksi muita viileämmille pinnoille. Näitä ovat esim. ikkunat, ulkonurkat, kaappien taustat, jne. Rakenteiden lisäeristys voikin ehkäistä kosteuden tiivistymistä, mutta silloin on huolehdittava myös hyvästä höyrysulusta sisätilan ja lisäeristeen välillä. Muussa tapauksessa on vaarana, että kosteus tiivistyy lisäeristeen ja vanhan seinän väliin aiheuttaen siellä vaikeasti havaittavaa homekasvua.
