Ihmisperäiset epäpuhtaudet
Ihminen ja ihmisen toiminnot levittävät monia epäpuhtauksia ympäristöönsä. Ihmisen aineen-vaihdunta tuottaa useita pahanhajuisia eritteitä, jotka poistuvat kehosta uloshengityksen tai hikoilun kautta. Hiilidioksidi on eräs aineenvaihdunnan lopputuote, muita ovat mm. metaani ja aldehydit. Hiilidioksidia käytetään yleisesti ihmisperäisten epäpuhtauksien indikaattorina. Jotta hiilidioksidin pitoisuus pysyisi tyydyttävällä tasolla (alle 1500 ppm), tulee ihmistä kohti lasketun ulkoilmavirran olla noin 4 litraa sekunnissa. Hiilidioksidi on terveydelle haitallista vasta melko korkeina pitoisuuksina (yli 5000 ppm). Ilman ja kosketuksen välityksellä leviävät ihmisperäiset virukset ja bakteerit aiheuttavat terveyshaittoja. Influenssa-epidemiat ja lasten korvatulehdukset leviävät juuri näin. Ilman osuus on kuitenkin pienehkö verrattuna kosketustartuntoihin, joten ilmanvaihtoa lisäämällä ei ongelmaa voida kokonaan poistaa. Ilmanvaihdolla voi kuitenkin olla suurempi merkitys esim. sairaalainfektioiden leviämisessä.
Ihmisen toiminnoista tupakointi pilaa ilmaa eniten. Tupakansavun häkä ja syöpää aiheuttavat yhdisteet muodostavat kiistämättömän terveysriskin myös muille samassa tilassa oleskeleville. Muita sisäilmaan vaikuttavia toimintoja ovat mm. ruuanlaitto, askartelu, jne.
Torjunta
Rakennukset ovat ihmisiä varten, joten epäpuhtauslähteiden poisto ei tässä tapauksessa tule kyseeseen (tupakointia lukuunottamatta). Ihmisperäiset epäpuhtaudet onkin poistettava riittävän ilmanvaihdon avulla. Energiataloudellisesti on tärkeää, että ilmanvaihto ohjataan sinne, missä ihmiset oleskelevat ja että epäpuhtaudet poistetaan ennekuin ne ehtivät levitä koko tilan ilmaa pilaamaan. Ilmanvaihtoa tulisi myös ohjata todellisen tarpeen mukaan.
Tupakansavun torjunta
Tupakkalaki velvoittaa työnantajat suojaamaan työntekijät ympäristön tupakansavulta. Työpaikoilla ja julkisissa rakennuksissa ei sisätiloissa saa tupakoida. Asunnoissa tupakointia ei ole kielletty, mutta suositeltavaa se ei ole. Sisällä tupakoiva altistaa koko perheen terveydelle haitalliselle tupakansavulle. Parvekkeella tupakoitaessa tulee ottaa huomioon naapurit ja huolehtia lasitetun parvekkeen riittävästä tuuletuksesta.
Kiinteistön omistaja on velvollinen estämään tupakansavun leviämisen asuntojen välillä. Tämä voi edellyttää ilmanvaihtojärjestelmän säätämistä tai parantamista sekä rakenteiden tiivistämistä. Häiritsevä tupakointi voidaan myös kieltää.
Rakennusmateriaalien epäpuhtaudet
Nykyaikaisissa rakennusmateriaaleissa käytetään useita kemiallisia yhdisteitä teknisten ominaisuuksien aikaansaamiseksi ja parantamiseksi. Kemialliset yhdisteet voivat olla peräisin luonnosta tai ne voivat olla keinotekoisia. Lastulevyjä, liimoja ja tasoitteita sekä maaleja olisi mahdotonta valmistaa ilman kemikaaleja. Oikein valmistettujen, käsiteltyjen ja käytettyjen materiaalien epäpuhtauspäästöt eivät yleensä aiheuta normaaleille ihmisille terveysongelmia. Herkemmille yksilöille materiaaleista vapautuvat orgaaniset yhdisteet, aldehydit tai ammoniakki saattavat sen sijaan aiheuttaa herkistymisoireita. Mahdollisia epäpuhtauksia on tuhansia, eikä tällä hetkellä ole riittävästi tietoa siitä, mitkä niistä ovat terveydelle haitallisimpia.
Torjunta
Rakennusmateriaalien epäpuhtauksien torjunnassa on mahdollisimman vähäpäästöisten materiaalien käyttö etusijalla. Sisäilmayhdistys suosittelee M1-luokan materiaalien käyttöä, lisätietoja
Rakennustietosäätiö. Voimakkaasti haisevia materiaaleja kannattaa välttää niin sisäpinnoissa kuin kalusteissakin.
Laadunvarmistuksella on keskeinen sija materiaalipäästöjen torjunnassa. Suurimmat ongelmat ovat syntyneet virheistä valmistusprosessissa, rakennusaikaisessa varastoinnissa ja käsittelyssä tai itse asennuksessa. Erityisen tärkeää on materiaalien suojaaminen lialta ja kosteudelta.
Ilmanvaihdon avulla tulisi torjua vain niitä epäpuhtauksia, joita ei voida muuten, esim. materiaalia vaihtamalla, välttää. Rakennusperäisiä epäpuhtauksia varten tarvitaan kuitenkin aina tietty perusilmanvaihto. Uusina kaikista materiaaleista vapautuu paljon epäpuhtauksia, joten on tärkeää, että ensimmäisen vuoden aikana ilmanvaihto on jatkuvasti päällä täydellä teholla.
Sisäympäristön mikrobit
Mikrobeja eli bakteereita, sieniä (hiivat ja homeet), viruksia ja alkueliöitä on kaikkialla ympäristössämme, myös sisäympäristössä. Tavallisesti sisäympäristön pääasiallinen bakteerilähde on ihminen itse, kun taas sienet ovat pääosin peräisin ulkoa.
Erityisesti sulan maan aikaan ulkoilmasta kulkeutuu mikrobeja sisäilmaan. Muita sisäilman tavanomaisia mikrobilähteitä ovat mm. lemmikkieläimet ja huonekasvit (ks. kuva). Epätavanomaisista lähteistä mm. rakennusten kosteusvauriot nostavat mikrobitasoja.
Luonnosta ja ulkoilmasta sisälle rakennukseen kulkeutuu runsaasti erilaisia ympäristössä yleisiä mikrobeja. Näitä ovat mm. Cladosporium-, Penicillium- ja Aspergillus-sukujen sienet sekä maaperäbakteereista mm. aktinomykeetit eli sädesienet.
Kodin sijainti, ilmanvaihdon muoto, sekä esim. kengissä kulkeutuvat mikrobit vaikuttavat ympäristöstä sisälle tulevien mikrobien koostumukseen sekä määrään. Esimerkiksi maaseudulla ja maatiloilla mikrobeja on tavallisesti enemmän ja ne ovat monimuotoisempia kuin kaupungissa.
Myös rakennuksissa, joissa on luonnollinen eli painovoimainen ilmanvaihto, on yleensä korkeammat mikrobipitoisuudet kuin rakennuksissa, joissa on käytössä koneellinen ilmanvaihto ja tuloilman suodatus. Tyypillisesti rakennusten sisäilman mikrobilajisto on erityisesti sienten osalta hyvin samankaltainen kuin ulkoilman lajisto.
Mikrobit tarvitsevat kasvaakseen kosteutta, lämpöä ja ravinteita. Lämpötila on asuinrakennuksissa yleensä ympäristömikrobeille sopiva. Ravinteita mikrobit saavat rakennusmateriaaleista tai jopa huonepölystä, joten käytännössä lisääntynyt kosteus rakenteessa saa mikrobit kasvamaan.
Mikrobit kosteusvauriorakennuksissa
Kosteusvauriosta johtuvan mikrobikasvun seurauksena rakennusten sisäilman mikrobilajisto muuttuu usein erilaiseksi tavallisen, vaurioitumattoman rakennuksen tai ulkoilman lajistoon verrattuna.
Kosteusvaurioituneissa rakennuksissa esiintyy tiettyjä mikrobeja, joita esiintyy selvästi vähemmän vaurioitumattomissa rakennuksissa. Näistä mikrobeista puhutaankin nk. kosteusvaurioindikaattoreina. Indikaattorimikrobit ovat yleisiä myös muualla ympäristössämme, mutta ne viihtyvät hyvin kosteusvaurioituneessa rakenteessa.
Mikrobit tuottavat sisäilmaan itiöitä, soluja ja muita mikrobiperäisiä hiukkasia sekä aineenvaihduntatuotteita, jotka voidaan aistia hajuina. Osa mikrobeista voi tuottaa toksiineja, joita mikrobit erittävät ympärilleen vallatakseen elintilaa toisilta mikrobeilta.
Mikrobitoksiinimittaukset tavallisista, vaurioitumattomista ja kosteusvaurioituneista rakennuksista sekä ulkoilmasta ovat osoittaneet, että toksiineja esiintyy kaikissa näissä ympäristöissä vähintäänkin matalina pitoisuuksina.
Sädesienet viihtyvät kosteissa rakenteissa
Sädesienet ovat nimestään huolimatta bakteereja, jotka kuuluvat aktinomykeetteihin. Sädesienet kasvattavat sienien tapaan rihmastoa ja tuottavat itiöitä ja ne viihtyvät erityisen korkeissa kosteuspitoisuuksissa. Siksi ne ovatkin hyviä kosteusvaurioindikaattoreita ja niiden kasvun osoittamiseksi rakennusmateriaalissa on myös oma toimenpideraja kansallisessa ohjeistuksessa.
Sädesieniä löytyy kuitenkin myös varsin yleisesti muualta ympäristöstämme, kuten mullasta ja maaperästä sekä ulkoilmasta varsinkin silloin, kun maa ei ole jään ja lumen peitossa. Sädesienten esiintyminen epätavanomaisina pitoisuuksina rakennuksessa antaa lisätietoa mahdollisista kosteus- ja mikrobivaurioista, mutta ei luokittele lähtökohtaisesti rakennuksen tilannetta vakavaksi.
Torjunta
Mikrobit ja asbesti ovat epäpuhtauksia, joiden torjuntaa ei voida hoitaa ilmanvaihdolla, vaan ne on poistettava rakennuksesta. Asbesti voidaan myös koteloida ilmatiiviisti. Homeiden syntyä sen sijaan voidaan joissakin tapauksissa estää pitämällä kosteus ilmanvaihdon avulla alhaisena.
Virheelliset rakennusmateriaalit
Rakennusmateriaalien merkitys sisäilman laadulle on suuri johtuen niiden suuresta pinta-alasta. Normaalit rakennusmateriaalit oikeissa tarkoituksissa käytettynä eivät yleensä kuitenkaan aiheuta ongelmia. Varsinkin toimistorakennuksissa ilmanvaihto on yleensä riittävän suuri pitämään haitallisten aineiden pitoisuudet alhaisina. Eri materiaalien yhteiskuormitus voi kuitenkin olla merkittävä ja aiheuttaa herkimmille yksilöille oireita, joten materiaalien valintaan kannattaa kiinnittää huomiota. Valitsemalla pienipäästöiset materiaalit on lisäksi mahdollista pienentää ilmanvaihdon tarvetta.
Materiaalissa voi kuitenkin olla valmistusvirheitä, jotka aiheuttavat sisäilmaongelmia. Valmistusprosessin aikana väärin annostellut kemialliset komponentit ovat aiheuttaneet mm. styreeni-ongelmia. Huonolaatuisten liimojen käyttö aiheutti aikanaan lastulevyjen korkeita formaldehydipäästöjä. Tiedon lisääntyessä ja laadunvarmistuksen parantuessa monista ongelmista on jo päästy. Materiaaliteollisuus kehittää kuitenkin jatkuvasti uusia tuotteita, joten uusien ongelmien esiintuleminen on aina mahdollista.
Virheellinen varastointi ja käsittely voi aikaansaada kemiallisia reaktioita, esimerkiksi jotkut kastuneet materiaalit erittävät ammoniakkia. Tunnetuin esimerkki on lattiatasoitteiden sisältämän kaseiinin hajoaminen betoniin jääneen kosteuden vaikutuksesta ammoniakiksi.
Valmistuksen ja käsittelyn laadunvarmistus on materiaalienkin suhteen paras keino taata parempi sisäilman laatu.
Ulkoilman epäpuhtaudet
Ihminen altistuu myös ulkoilman epäpuhtauksille pääasiassa sisätiloissa. Ulkoilman epäpuhtaudet kulkeutuvat sisätiloihin ilmanvaihdon tai vuoto-ilmavirtojen mukana. Liikenteen saasteet, kuten häkä, hiilivedyt, hiukkaset (noki) ja typen oksidit, ovat ongelmana kaupunkien ydinkeskustoissa. Teollisuuden päästöt voidaan haistaa monilla paikkakunnilla. Monet eloperäiset hiukkaset, esimerkiksi siitepölyt, aiheuttavat ongelmia allergioista kärsiville. Oman ongelmaryhmänsä muodostavat paikalliset epäpuhtauslähteet, vaikkapa autotallien jäteilmapiiput, jotka ovat liian lähellä raittiin ilman sisäänottoaukkoja.
Torjunta
Ulkoilman epäpuhtauksen kulkeutumista sisätiloihin voidaan torjua riittävän tehokkaalla tuloilman suodattamisella. Hiukkastenkin osalta tarvitaan kuitenkin olellisesti parempaa suodatustehokkuutta kuin mihin yleisesti käytetyt karkeasuodattimet pystyvät. Vasta hienosuodattimet pystyvät pitämään sisäilman puhtaana ulkoilman pölyistä ja noesta. Kaasujen, kuten häkä ja hiilivedyt, suodatus on mahdollista nykytekniikalla, mutta usein liian kallista käytettäväksi muissa kuin erikoistiloissa (leikkaussalit, ATK-tilat, jne.)
Raitisilma-aukkojen sijainnilla on tärkeä merkitys torjuttaessa ulkoilman epäpuhtauksia. Sen tulisi olla riittävän korkealla, jotta kadulta tulevat liikenteen saasteet eivät sinne kanna, ja tarpeeksi kaukana jäteilman ulospuhalluspisteistä.
Kaasumaiset yhdisteet
Haihtuvat orgaaniset yhdisteet
Rakennus- ja sisustusmateriaaleista vapautuu haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC= volatile organic compound). Yhdisteiden kokonaispitoisuudesta käytetään nimitystä TVOC (total volatile organic compound).
Uudet materiaalit tuottavat päästöjä yleensä eniten ja epäpuhtauksien pitoisuus väheneekin tavallisesti muutamien kuukausien kuluessa. Ajan mittaan rakennusmateriaaleissa tapahtuu kuitenkin kemiallisten ja fysikaalisten tekijöiden aiheuttamia muutoksia, jotka voivat synnyttää mahdollisesti jatkuviakin päästöjä. Näitä materiaalien hajoamista edistäviä tekijöitä ovat esimerkiksi kosteus, otsoni, kuumuus, UV-valo, huoltotoimet ja kuluminen.
Myös sisätiloissa käytettävät kemikaalit, kuten pesu- ja puhdistusaineet, lisäävät jossain määrin sisäilman kemiallisia epäpuhtauksia.
Formaldehydi
Väritön kaasu, jolla on pistävän tukahduttava haju. Sen pääasialliset lähteet sisäilmassa ovat puutuotteet, mutta myös tupakointi, kaasu- ja puuhellat, lämmitys (avotakat) ja kynttilänpoltto, rakennus- ja sisustusmateriaalit sekä kulkeutuminen ulkoilmasta (liikenne).
Hiilidioksidi (CO2)
Sisätiloissa hiilidioksidin tärkein lähde on ihmisen hengitysilma. Hiilidioksidipitoisuutta voidaankin käyttää ilmanvaihdon riittävyyden mittarina. Hiilidioksidista suurin osa on kuitenkin peräisin ulkoilmasta.
Hiilimonoksidi eli häkä (CO)
Hiilimonoksidista suurin osa on peräisin tieliikenteen pakokaasuista. Sisäilmaan se kulkeutuu esimerkiksi paikoitusalueen tai kiinteistössä sijaitsevan autotallin kautta. Hiilimonoksidia voi syntyä myös tulisijojen käytön yhteydessä. Hiilimonoksidin lähteenä voi toimia myös mm. pellettivarasto, minkä vuoksi pelletit on hyvä varastoida ulos. Ilmassa olevaa hiilimonoksidia ei voi aistia, sillä se on väritön, hajuton ja mauton kaasu.
PAH-yhdisteet
Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen eli PAH-yhdisteiden lähteenä sisäilmassa voi olla esimerkiksi puunsuojakemikaalina käytetty kreosootti, joka on terveydelle haitallista. Kreosootille on tunnusomaista kyllästetyn ratapölkyn haju. PAH-yhdisteitä syntyy myös esimerkiksi ruuan valmistuksessa sekä tupakoinnin seurauksena. Ulkoilmassa PAH-yhdisteiden lähteitä ovat liikenne, teollisuus, energiantuotanto ja metsäpalot.
Rakennusmateriaalien haitta-aineet
Haitta-aineet ovat rakentamisessa ja rakennusten korjaamisessa käytettyjä aineita, jotka on myöhemmin todettu ihmisten terveydelle haitallisiksi. Niitä voi esiintyä erityisesti vanhoissa rakennuksissa. Haitta-aineet tulee aina huomioitava korjaus- ja purkutöissä sekä rakennusjätteen lajittelussa ennen vuotta 1994 rakennetuissa rakennuksissa. Tyypillisimmät haitta-aineet ovat
- asbesti
- PAH-yhdisteet (kreosootti)
- PCB-yhdisteet (polyklooratut bifenyylit)
- haitalliset metalliyhdisteet (esim. lyijy)
Haitta-aineet pystyvät imeytymään myös viereisiin rakennusmateriaaleihin. Tyypillisiä materiaaleihin imeytyneitä haitta-aineita ovat öljyhiilivedyt sekä PAH-yhdisteet.
Radon
Radon on maaperässä esiintyvä ja sisäilmaan kulkeutuva hajuton ja mauton radioaktiivinen kaasu, jota syntyy kallioperän uraanin hajoamistuotteena. Radonkaasu kulkeutuu maaperässä olevia rakoja ja huokosia pitkin rakennuksen alle. Suomessa sisäilman radonpitoisuudet ovat suurempia kuin keskimäärin muualla maailmassa. Syynä tähän ovat kallio- ja maaperämme korkeat radonpitoisuudet, erityisesti läpäisevillä soraharjuilla. Rakennustavalla voidaan vaikuttaa sisäilman radonpitoisuuteen.
Radon on erityisesti pientalojen ja maanalaisten tilojen ongelma. Rakennuksen sisäilmaan radonkaasu pääsee alapohjassa olevien rakojen kautta silloin, kun sisätila on alipaineinen maahan nähden. Radon on terveydelle vaarallista, pitkäaikainen altistus voi johtaa keuhkosyöpään. Samanaikainen altistus muille syöpää aiheuttaville aineille (esim. tupakka) moninkertaistaa syöpäriskin.
Lisätietoa radonalueista Suomessa ja radonin torjumisesta löytyy
Säteilyturvakeskuksen sivuilta.
Torjunta
Radonin torjunnassa on pyrittävä estämään kaasun pääsy sisäilmaan. Oikealla rakennustavalla on suuri merkitys. Tehokkaimpia keinoja ovat rakennuksen alla olevan maaperän tuuletus, radonin imeminen radonkaivoon tai -sumppuun, alapohjan tiivistys ja ilmanvaihdon tasapainotus koneellisen tuloilman avulla. Pelkkä poistoilmanvaihdon lisääminen ei riitä, sillä samalla yleensä suurennetaan alipainetta rakennuksen sisällä ja imetään lisää radonpitoista ilmaa maaperästä.
Siivous on hyvän sisäilman perusta
Tehokas säännöllinen siivous ja laitteiden huolto edistävät hyvää sisäilmaa. Siivouksen avulla poistetaan pinnoille kertynyt pöly ja lika ennen kuin se ehtii toimia mikrobien kasvualustana ja kaasumaisten epäpuhtauksien kerääjänä. Siivottavuus on tärkeä tekijä siinä, miten hyvää siivoustasoa ylläpidetään-
Siivouksen aikana ilman epäpuhtausmäärät ovat suurimmillaan, joten siivousta ei pitäisi tehdä toimistoaikana.
Siivouksessa käytettävien kemikaalien valinnassa tulee kiinnittää huomiota niiden haitallisuuteen eikä käyttää ilmaa pilaavia kemikaaleja.
Keskuspölynimuri vie siivouksessa poistettavat pölyt suoraan ulos. Se onkin sisäilman laadun kannalta suositeltavin vaihtoehto. Tavallista imuria käytettäessä on huolehdittava tehokkaasta imurin poistoilman suodatuksesta ja siivouksen jälkeisestä tuuletuksesta. Muuten pölyt jäävät ilmaan leijailemaan ja laskeutuvat pian takaisin pinnoille.
