Loivat katot

Yleistä

Loivina kattoina voidaan pitää kattoja, joiden kaltevuus on 1:10 tai vähemmän. Suunnittelun lähtökohtana pitäisi olla tarvittavien kallistusten tekeminen jo kantaviin rakenteisiin. Näillä katoilla tulee katteiden olla jatkuvia eli niiden saumojen tulee kestää vedenpainetta. Materiaaleina tulevat tällöin kyseeseen erilaiset kermit. Pääasiallinen materiaali on kumibitumikermi. Muita loivilla katoilla käytettäviä kermejä ovat mm. erilaiset muovikermit (esim. PVC, CPE).

Monikerroskate on yhtenäinen rakenne, jossa kaksi tai kolme kermiä asetetaan päällekkäin ja liimataan tai hitsataan toisiinsa. Ylemmän ja alemman kermikerroksen saumat sijoitetaan eri kohtiin. Näin syntyy luja ja kestävä rakenne, joka minimoi vuotoriskin erilaisissa vaurio- ym. tilanteissa.

Markkinoilla on myös kermejä, jotka on suunniteltu yksikerroskatteeksi. Kun katto on riittävän kalteva, saadaan niilläkin aikaan toimiva kate. Mitä jyrkempi katto, sitä paremmin vaihtoehdoksi sopii yksikerroskate, mutta yksikerroskatteita käytetään myös loivilla katoilla.

Katteen elinkaari vaihtelee suuresti. Karkeasti voidaan todeta, että parikymmentä vuotta vanha, puhalletuista bitumikermeistä tehty katto voi olla jo elinkaarensa päässä, kun taas kumibitumikermeistä tehdyn katteen arvioidaan kestävän yli neljäkymmentä vuotta.

Katso myös  Vesikatot ja yläpohjat.

Riskit

Tasaisissa ja loivissa kattorakenteissa aiemmin käytetyistä tarvikkeista ja rakenneratkaisuista johtuen niissä on esiintynyt runsaasti vuotoja. Katetarvikkeiden laadun olennaisen parantumisen (joustavat kermit ja liimaustarvikkeet) ja kattoa koskevien ohjeiden kehittymisen myötä on loivien kattojen vaurioherkkyys vähentynyt.

Huomattavimpia riskejä loivissa katoissa ovat:

  • Veden kertyminen katolle ja lammikoiden jäätyminen. Jään lämpöliikkeet rasittavat katetta.
  • Katteen ja sen alustan lämpöliike-erot
  • UV- ja lämpösäteily
  • Yläpohjan tuuletuksen puutteet (erityisesti siporex-katoissa) ja tästä aiheutuvat kosteusliikkeet (erityisesti puurakenteissa loivissa katoissa) ja kosteusvauriot
  • Höyrynsulun sijainti kylmässä pinnassa

Katso myös teksti  Vesikatot ja yläpohjat.

Tyypillisiä vaurioita

  • Katteen saumojen aukeaminen
  • Katteen halkeilu ja repeäminen
  • Poimujen tai pussien muodostuminen
  • Rakkuloiden muodostuminen pintakermiin (eivät aiheuta katteen vuotoja)
  • Räystäiden, läpivientien ja ylösnostojen vuodot johtuen puutteellisesta tiivistyksestä
  • Jään ja lumen poistosta aiheutuvat mekaaniset vauriot
  • Ilkivallasta aiheutuvat vauriot, mm. alipainetuulettimien rikkoutuminen
  • Kevytrakenteisessa loivasti kallistetussa tasakatossa kattokaivot on tehty kattopalkkien kohdalle, jolloin kantavien kattoprofiilien kentissä lumikuorman seurauksena aiheutuva taipuminen aiheuttaa lammikoitumista kenttiin

Katso myös  Vesikatot ja yläpohjat.

Kunnossapito ja huolto

Katon säännöllinen tarkastaminen ja muutamien huoltotoimenpiteiden suorittaminen ajallaan ovat hyviä keinoja varmistaa katon toimivuus ja pidentää sen ikää. Kattourakoitsija luovuttaa katon huolto-ohjeen liitettäväksi kiinteistön huoltokirjaan. Kohteessa tehdään huoltokirjan mukaiset toimenpiteet. Vähimmäishuoltotoimenpiteitä ovat:

  • jos katolla on singeli eli suoja-kiveys, tarkastetaan katon kunto kiveyksen alta paikoittain esim. kaivojen ympäriltä kerran vuodessa
  • tarkastetaan läpivientien kunto kerran vuodessa
  • tarkastetaan rakennuksen ympäristö ja puusto. Tarvittaessa puustoa karsitaan roskaantumisen ehkäisemiseksi
  • kattokaivot puhdistetaan säännöllisesti
  • katolle kertyneet lehdet yms. poistetaan syksyisin

Katso myös  Vesikatot ja yläpohjat.

Loivien kattojen yläpohjarakenteiden erityisratkaisuja

Tuulettuvia umpirakenteita ovat mineraalivilla-, EPS- ja kevytsorakatot. Ehdottoman tiivis ilmansulku on tuulettuvan umpirakenteen toiminnan kannalta tärkeä. Mineraalivilla- ja EPS-katoissa tuuletus tapahtuu uritettujen lämmöneristyslevyjen ja alipainetuulettimien sekä räystäsrakojen avulla. Kevytsorakatoissa tuuletus hoidetaan kevytsorakerroksen tuuletuksen avulla.

Tuulettumattomat yläpohjarakenteet. Ylipainekatossa yläpohjarakenne on sisäänpäin ilmaa ja vesihöyryä läpäisevä. Tuuletustilan ylipaineistuksella saadaan aikaan tasainen ilmavirtaus rakenteen läpi tuuletustilasta sisätilaan. Ylipainerakenne on käytännössä harvinainen. Rakennetta ei voida suositella, koska se on riskialtis.

Tyypillinen lämpimään avoin rakenne on esim. Siporex-yläpohja. Siinä kosteus pääsee liikkumaan sisätilan ja rakenteen välillä. Rakennetta ei suositella kohteisiin, joissa sisätilan kosteus on tavanomaista suurempi. Rakenteen lisäeristäminen alapuolelta aiheuttaa ongelmia.

Käännetyissä rakenteissa kallistukset tehdään valmiiksi kantavaan rakenteeseen. Vedeneristeet asennetaan suoraan kantavan rakenteen päälle. Tällöin vedeneristykset toimivat myös höyrynsulkuna. Vedeneristyksen päälle asennetaan lämmöneriste ja sen päälle suodatinkangas. Päällimmäiseksi tulee pintakerros, jonka paino riittää pitämään lämmöneristeet paikoillaan: singeli, laatta, hiekka tms. Käännetty rakenne on monessa mielessä ihanteellinen: höyrynsulusta tulee aina kunnollinen ja vedeneristeet ovat suojassa jäätymiseltä, mekaanisilta rasituksilta, auringon säteilyltä, ilmansaasteilta ja muilta rasituksilta. Toisaalta on huomioitava, että käännetty rakenne on yleensä hankalampi korjattava kuin muut rakenteet ja siksi sen toteutus vaatii suurta huolellisuutta ja hyvät suunnitelmat. Asiakirjoissa tulee edellyttää rakennusaikana tehtävää vedenpainekoetta.

Ohjeet ja määräykset

Vedeneristysrakenteista tulee tehdä suunnitelmat, joissa esitetään rakenne yksityiskohtineen, määritetään käytettävät materiaalit ja tarvikkeet, niiden kiinnitystapa ja käytettävät kiinnikkeet, vedeneristyksen liittyminen muihin rakenteisiin sekä vedenpoisto. Lisäksi on otettava huomioon rakennuksen käyttöikätavoite, tavoiteltava toimintavarmuus ja rakenteiden korjausmahdollisuudet. Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita:

  • Katso myös  Vesikatot ja yläpohjat.
  • Loiviin kattoihin liittyviä erityisvaatimuksia on julkaisussa RIL 107, kohta 2.2
  • Materiaalitoimittajien ohjeet
  • Alusmateriaalia valittaessa on suunniteltava koko rakenteen toiminta ja otettava huomioon myös tuuletuksen ja höyrynsulun tarpeellisuus. Alusrakenteen on oltava riittävän kalteva. Kallistukset tehdään yleensä kantavaan rakenteeseen. Katteen avulla kallistuksia ei voi tehdä.
  • Eristyskermit valitaan kaltevuuden mukaan. Niille asetettavat vaatimukset ovat sitä suuremmat mitä loivempi katto on. Katon käyttötarkoitus sekä käytettävä rakenne ja sen kaltevuus määrittävät katon käyttöluokan.
  • Kaltevuus ja kaivojen paikat valitaan siten, ettei kattorakenteen painuma estä veden poistumista kattokaivojen kautta. Muut lävistykset (esim. hormit, tuuletusputket) on pyrittävä sijoittamaan lähelle katon harjaa ja liittymien katteeseen on oltava tiiviit. Suositeltava katon kaltevuus on lappeilla vähintään 1:40 ja jiireissä 1:60.

Kattokaivot

  • Kaikki katolle tuleva vesi ohjataan katon kallistusten avulla kattokaivoihin ja niistä edelleen sadevesijärjestelmän kautta viemäriin. Kattokaivoja sijoitetaan katolle siten, että pisin valumamatka kaivoon on 15 metriä ja vedellä on esteetön pääsy niihin. Lisäksi rakennuksessa on oltava kutakin vedenpoiston kannalta itsenäistä katon osa-aluetta kohden vähintään yksi kattokaivo.
  • katso RIL 10-2000, kohta 2.54
  • Jos rakennuksen katolle tuleva vesi poistetaan kattokaivojen avulla, tulee Yksityiskohdat

Yksityiskohtia

Vesikatolla on aina erityyppisiä läpivientejä. Niiden liittäminen vesitiiviisti oikealla tavalla vedeneristykseen on tärkeää koko katon toiminnan kannalta. Jos läpiviennissä itsessään ei ole laippaa, johon vedeneristys voidaan liittää, käytetään erillistä, laipallista läpivientitiivistettä. Vesikatolla suositellaan käytettäväksi pyöreitä läpivientejä, joihin kermieristys voidaan liittää vesitiiviisti tehdasvalmisteisilla läpivientitiivisteillä. Läpivientitiivisteiden yleisin valmistusmateriaali on EPDM-kumi. Kiristyspannan tulee olla haponkestävää terästä A4.

Ulosheittäjän tehtävä on johtaa vesi kattokaivon tukkeutuessa katolta seinärakenteen ulkopuolelle, havaittavaan kohtaan. Jokaisella sisäpuolisella vedenpoistolla varustetulla katolla tulisi olla vähintään yksi ulosheittäjä, josta tuleva vesi ilmaisee kattokaivojen tarvitsevan puhdistusta. Ulosheittäjä sijoitetaan räystäälle siten, että vesi häiriötilanteessa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa johtuu siihen. Vain katoksien ja toissijaisten kylmien rakennusten vedenpoisto voidaan toteuttaa pelkästään ulosheittäjällä.

Alipainetuulettimien tehtävä on poistaa vesikaton rakenteisiin kertyvää kosteutta. Niiden sijoittelu ja kappalemäärä on suunniteltava jokaiselle katolle erikseen.

Jiirin kaltevuus määrää sen, mitä kermiyhdistelmää jiirissä voidaan käyttää. Jiirin leveys on jiirin pohjalta laskettuna 1,5 x normaalin levyisen kermin leveys kumpaankin suuntaan.

Jiirin pohjalle suositellaan jiirin suuntaista kermiä, jonka keskiosa on jiirin pohjassa. Näin saadaan mahdollisimman saumaton alue jiirin rasitetuimmalle osalle.

Kumibitumikermikate ei vaadi erillistä liikuntasaumaa vedeneristyksen osalta. Rakenteen / rakennuksen liikuntasauman kohdalle katteeseen tehdään liikuntasauma. Kumibitumikermikatteessa käytetään vedeneristeen ja sen alustan välissä n. 500 mm:n levyistä irrotuskaistaa, esim. silikonipaperia. Tarvittaessa liikuntasaumasta tehdään erillinen suunnitelma.

Kermikatteen asennus

Kermit asennetaan aina siten, että niistä muodostuu täysin tiivis, yhtenäinen vedeneristys kaikkine liittymineen eri rakenteisiin sekä erilaisiin läpivienteihin. Asennustapa määritellään työselityksessä tai muissa suunnitteluasiakirjoissa. Katon toiminnan kannalta on tärkeää, että kaikki yksityiskohdat, läpiviennit, ylösnostot ym. tehdään huolellisesti ohjeiden mukaisesti hyvää työtapaa noudattaen sekä käyttäen tarkoitukseen suunniteltuja asennustarvikkeita, ottaen huomioon rakenteet, käytettävät materiaalit ja asennusolosuhteet

Kermien sauman leveys on sivusaumoissa 100 mm ja päätysaumoissa 150 mm. Kermien päätysaumoja tehtäessä suositellaan alle jäävän kermin kulman leikkaamista limityksen kohdalta. Eri kermikerrosten sivusaumat limitetään toisiinsa nähden niin, että saumat eivät ole päällekkäin. Kermit asennetaan yleensä samansuuntaisesti.

Yksikermikatteilla saumaleveydet ovat sivusaumoissa 120 mm ja päätysaumoissa 150 mm.

Kermien limitykset suunnitellaan ja toteutetaan niin, että vastasaumoja tulee mahdollisimman vähän.

Katto- ja vedeneristystöissä on ehdottomasti noudatettava voimassa olevaaKatto- ja vedeneristystöiden tulityöt -suojeluohjetta kokonaisuudessaan.

Lisää tietoa kiinnityksestä:

RIL 107-2000, kohta 2.442 Lämmöneristeen ja vedeneristeen kiinnitys

Korjaus

Kattokorjauksissa on muistettava erityisesti:

  • Sääsuojaus
  • Työturvallisuus (putoamissuojaus, nousu- ja kulkutiet)

Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa, katso  Rakenteiden tutkiminen. Katso myös  Yläpohja- ja vesikattorakenteiden tarkastuslista.

Pieniä korjauksia ovat:

  • Räystäspellityksen korjaus
  • Pienien vuotojen paikkaus, katso RT 85-10738 kohta 5.5
  • Yksittäisten halkeamien tai repeämien korjaus, katso RT 85-10738 kohta 5.5
  • Yksittäisten pussien ja kermin ryppyjen korjaus, katso RT 85-10738 kohta 5.5
  • Läpimenojen vuotojen korjaus, katso RT 85-10738 kohta 54 ja 5.5
  • Saumojen vuotojen korjaus, katso RT 85-10738 kohta 5.4 ja 5.5
  • Singelin vaihto. Singelin pitää olla riittävän suurirakeista niin ettei voimakas tuuli siirrä kiveystä, lisäksi singelin pitää olla pestyä niin ettei sadevesijärjestelmän toimintaa haittaavia hienoaineksia irtoa singelin pinnalta
  • Tuuletuksen tehostaminen alipainetuulettimella
  • Kattokaivojen korjaus saneerauskaivoilla

Käytettyjä korjausratkaisuja

Kunkin kohteen suuremmat korjaukset on yleensä suunniteltava kokonaisuutena erikseen. Korjaussuunnitelma tehdään kuntotutkimuksen antamien tietojen perusteella. Korjaussuunnitelmaan tulee aina sisältyä työselostus ja riittävästi detaljipiirustuksia. Korjaussuunnitelmassa tarkastellaan koko rakenteen toimivuutta. Erityistä huomiota tulee kiinnittää vanhan ja uuden rakenteen liittymäkohtiin. Vedeneristysmateriaalit määritellään tuote- ja käyttöluokituksen mukaisesti sekä muut materiaalit yleisin vaatimuksin silloin kuin sellaiset on käytettävissä.

Tavallisimpia korjauksia

  • Uusitaan kattokaivot tai asennetaan saneeraus­kaivot vanhojen kattokaivojen sisään.
  • Läpivientitiivisteet, alipainetuulettimet ja pellitykset uusitaan.
  • Räystäät korotetaan ja varustetaan tarvittaessa ulosheittäjällä.
  • Veden esteetön kulku kattokaivoihin varmistetaan tarvittaessa lisäkallistuksilla.
  • Uusi kate asennetaan vanhan katteen päälle
    • Useimmiten vanha vedeneriste voidaan jättää uuden vedeneristeen alle, jolloin se toimii myös työnaikaisena suojana.
    • Vanhan eristeen päältä poistetaan mahdollinen suojakiveys. Vanhan katteen epätasaisuudet korjataan.
    • Asennettaessa vedeneriste suoraan vanhan vedeneristeen päälle käytetään paineentasauskermiä ja varmistetaan materiaalien yhteensopivuus.
    • Korjaustyön yhteydessä suoritetaan tarvittaessa vanhan katteen lisäkiinnittäminen mekaanisesti valumien ja poimuuntumisen estämiseksi.
  • Vanha kate poistetaan
    • Mikäli vanhan katteen kunto on huono, vanhoja vedeneristyskerroksia on jo useita tai katon vedeneristyskerroksen paksuutta ei haluta tai voida kasvattaa tai kallistuksia pitää korjata poistetaan vanha vedeneristys. Tällöin voidaan myös varmistua koko alusrakenteen kunnosta ja tehdä tarvittavat korjaustoimenpiteet.
    • Mikäli katteen alapuolisia vaurioituneita rakenteita korjataan tai halutaan lisätä lämmöneristystä, on nämä toimenpiteet järkevintä tehdä vedeneristyksen uusimisen yhteydessä.
    • Vanha kate ei yleensä voi toimia sääsuojana. Katteen uusiminen tarvitsee aina sääsuojauksen. Työnaikainen suojaus on suunniteltava ja toteutettava niin hyvin, että vesivahinkoja ei pääse syntymään. Katso  Vesikatto ja yläpohja
  • Kallistusten korjaus
    • Kaltevuuksia suositellaan korjattavaksi aina kun katolla esiintyy lätäköitymistä, tai katto on alun perin tehty loivemmaksi kuin 1:80.
    • Kaltevuuden korjaus voi tapahtua joko kevytsoralla ja lämmöneristyslevyillä tai pelkästään lämmöneristyslevyillä. Kaltevuuksia ei voi korjata bitumikermeillä.
    • Kallistuskorjauksia ei tehdä vanhan kermin päälle
    • Kallistusten korjaus on toteutettava riittävän suurilla yhtenäisillä alueilla, jotta lätäköityminen ei ainoastaan siirry paikasta toiseen.
    • Kallistusten korjaus aiheuttaa usein myös räystäiden ja ylösnostojen korotustarpeen.
    • Kevytsora- ja mineraalivillakerrokset on tuuletettava.

 

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Liike- ja palvelurakennusten kuntoarvio. 1998. Helsinki, Ympäristöministeriö

3. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

4. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

5. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

6. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

7. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, Kirsi Torikka, Tarja Hyypöläinen, Jussi Mattila, Ralf Lindberg, TTKK 1999

8. Rakentajain kalenteri 1984 sivu 455

Muuta kirjallisuutta

RT 85-10738 Vesikaton korjaus

RT 80-10632 Rakennusten suojapellitykset

RT 85-10141 Vesikaton kaltevuudet, katteen valinta

 

VESO 2000, linkistä voidaan tilata Veso 2000 vedeneristyksen suunnitteluohjeet.

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)