{literal}

Kuorimuurit

Yleistä

Kuorimuurin riskialttius riippuu takana olevasta rakenteesta. Rankarakenteinen seinä on huomattavasti herkempi vakaville vaurioille kuin tiili-villa-tiili tai tiili-villa-betoni rakenne. Tiiliverhous läpäisee runsaasti vettä, minkä vuoksi osa julkisivupinnalle joutuneesta vedestä tunkeutuu myös tiiliverhouksen takana olevaan puuseinään tai sen alaosan lähettyvillä oleviin muihin rakenteisiin. Sisäpuolisen rakenteen tiiviys vaikuttaa merkittävästi siihen kuinka paljon esimerkiksi eristetilan kosteus vaikuttaa sisäilmaan. Puurankaisista seinästä löytyy lisää tietoa tekstistä  Rankarakenteiset ulkoseinät.

Riskit

  • 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa tiiliverhotuissa seinissä tiiliverhouksen sisäpuolella ei yleensä ole ilmarakoa, jonka kautta verhouksen sisäpuolelle joutunut vesi voisi valua pois rakenteesta.
  • Ulkoverhouksen läpäissyt vesi voi valua ilmaraon taustapinnalle laastipurseita, sisäänpäin kallellaan olevia muuraussiteitä tai muita ilmaraosta olevia rakenteita pitkin.
  • Tiiliverhouksen vedenläpäisy voi vaihdella 1-3 kertaisesti laastista riippuen.
  • Rakennuksen räystäättömyys lisää merkittävästi ulkoseinään kohdistuvaa saderasitusta
  • Liian lyhyet, väärin kallistetut tai huonosti tiivistetyt ikkunapellitykset mahdollistavat vuodot rakenteisiin
  • Rasitusolosuhteisiin nähden pakkasenkestävyydeltään liian heikko tiili tai laasti
  • Veden valuminen seinään muista rakenteista
  • Veden ulosjohtaminen on tuuletusraosta unohdettu
  • Liian pieni kuorimuurin paksuus lisää vaurioriskiä
  • Vääränlainen pintakäsittely estää seinän kuivumisen
  • Seinän halkeilu
    • virheellisesti toteutetut tai puuttuvat liikuntasaumat
    • rakenteen jäätymis – sulamisvaiheiden nopeus ja lukumäärä
    • rakenteen rakennusaineiden yhdistelmä
    • limitys; paljon päällekkäisiä pystysaumoja
    • Huono muuraustyö
      • nokkalaastin puute
      • jälkisaumaus
      • laastin huono tartunta muurauskiveen
      • tuuletusraon katkaisevat laastipurseet
      • Seinän liitososien huono tiiviys
      • Liian matala sokkeli ja maanpinnan vietto julkisivuun päin
      • Rakenteen sisäpuoliset rasitustekijät, jotka vaikuttavat tiilen kosteuspitoisuuteen ja lämpötilaan.
      • Rasitusolosuhteet, lähinnä viistosateen määrä, vaikuttavat merkittävästi vaurioitumiseen. Rasitusolosuhteiden mukaan saman rakennuksen eri puolilla vauriot saattavat olla hyvin erilaisia. Vaurioitumisriskiä lisää
        • rakennuksen korkeus
        • tuulinen rakennuspaikka
        • meren läheisyys
        • räystäättömyys

Tyypillisiä vaurioita

Seinien korjaukseen on ryhdyttävä mahdollisuuksien mukaan heti, kun niissä tai niihin liittyvissä rakenteissa on todettu puutteita, jotka saattavat johtaa rakenteiden kosteusvaurioitumiseen tai viipymättä kosteusvaurion ollessa jo havaittavissa. Ennen korjaukseen ryhtymistä tehdään kuntotutkimus, jossa selvitetään korjaustarve.

Jos ilmaraon tuulensuojakerros on ominaisuuksiltaan sellainen, että ilmarakoon tunkeutunut vesi kulkeutuu joko sen saumojen kautta tai itse tuulensuojakerroksen läpi seinän lämmönerityskerrokseen, voivat vauriot muodostua laajoiksi. Itse seinärakenteen lisäksi voi vaurioita syntyä esimerkiksi lattioihin ja sisäverhouksiin.

Ilmaraottomassa rakenteessa tiiliverhouksen läpäissyt vesi pääsee suoraan seinärakenteen sisäosiin aiheuttaen yleensä erittäin vakavia vaurioita. Ilmaraon puuttuminen hidastaa myös rakenteiden kuivumista ja pahentaa siten kosteusvaurioita. Seurauksena voi olla myös tiilten pakkasvaurioita.

  • Rankarakenteisen seinän laho- ja mikrobivauriot
  • Ikkunoiden yläosasta valuu vettä sisään sateen ja myrskyn aikana
  • Runsasta paikallista suolahärmettä tiilipinnalla
  • Tiilet rapautuvat ja niistä irtoaa kappaleita
  • Saumalaasti rapautuu
  • Eristeiden kostuminen, seinän huono lämmöneristyskyky ja lämmöneristeen vauriot
  • Seinän mahdollisten teräsosien korroosio.

Kunnossapito ja huolto

Kohteessa tehdään huoltokirjan mukaiset toimenpiteet tai noudatetaan seuraavaa yleisohjetta:

  • Lunta ei saa kasata seinustoille
  • Pihan sadevesikaivot pudistetaan säännöllisesti ja sulatetaan tarvittaessa jottei vesi kerääntyisi seinustoille
  • Seinustoille ei saa istuttaa suuria kasveja tai köynnöksiä
  • Vuotavat kittaukset ja saumat uusitaan
  • Vääntyneet pellitykset yms. korjataan
  • Räystäskourut puhdistetaan säännöllisesti
  • Vuotavat räystäskourut ja syöksytorvet korjataan
  • Katon vedenpoisto tarkastetaan

Ohjeet ja määräykset

Kaupunkien uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita:

  • Ulkoseinärakenteet muurataan huolellisesti täysin saumoin.
  • Muuratun ulkoseinäverhouksen vähimmäispaksuus on 85 mm. Yli kaksikerroksisissa rakennuksissa tai voimakkaalle viistosateelle alttiissa kohteissa, kuten avoimella paikalla sijaitsevissa räystäättömissä rakennuksissa, suositellaan ulkokuoren vähimmäispaksuudeksi 130 mm.
  • Rakennukselle on tehtävä kunnon räystäät.
  • Kuorimuurauksella verhoiltua puurakenteista ulkoseinää voidaan käyttää matalissa rakennuksissa ja tavanomaiselle viistosaderasitukselle altistuvilla alueilla, kun rakenteen tuuletuksen toimivuus varmistetaan. Tällaisissa rakennuksissa on suositeltavaa käyttää seinäpinnasta vähintään 500 mm ulkonevia räystäitä, koska ne suojaavat rakenneta merkittävästi viistosateelta.
  • Runsas paikallinen esim. kattovesien imeytyminen muurattuun rakenteeseen tulee estää.
  • Muuratun ulkoseinän halkeilua rajoitetaan mm. käyttämällä riittävästi liikuntasaumoja. Liikuntasaumat tehdään sadevesitiiviiksi.
  • Ulkoverhouksen alareunan tulee olla vähintään 300 mm viereisen maanpinnan yläpuolella.

Vuotovesien poistaminen

  • Alimmasta tiilikerroksesta tulee jättää joka kolmas pystysauma auki rakenteen tuuletuksen ja rakenteeseen joutuneiden vuotovesien poistamisen varmistamiseksi. Tarvittaessa, esim. korkeissa tiilijulkisivuissa (³ 5 kerrosta), suositellaan joka kolmas pystysauma jätettäväksi auki kahdesta alimmasta tiilivarvista.
  • Vuotovesien poistuminen rakenteesta järjestetään myös liikuntasauman kohdalla ja vaakasuorista rakenneliitoksista, kuten ikkunan ja oven päältä ja eri materiaalien liitoskohdilta.
  • Muuraussiteet asennetaan ulospäin kalteviksi siten, etteivät ne johda vettä sisään seinärakenteeseen.
  • Seinärakenteen ja perustusten väliin asennetaan vettä rakenteesta ulospäin johtava kerros, esim. bitumikermikaista. Kuorimuurin perustus voi olla samalla tasolla muun seinärakenteen kanssa tai se voidaan porrastaa muuta seinärakennetta tai aluspuuta alemmalle tasolle, jolloin vuotovedet poistuvat alemmalta tasolta..

Tuuletusjärjestelyt

  • Muuratuissa ulkoseinissä tulee käyttää tuuletusväliä kuorimuurin takana sekä vesihöyryä läpäisevää tuulensuojatarviketta tai tuulensuojapintaista lämmöneristelevyä. Tuuletusvälin tulee olla vähintään 30 mm leveä. Puurunkoisissa tiiliverhotuissa ulkoseinissä tai voimakkaalle viistosaderasitukselle altistuvissa ulkoseinissä suositellaan käytettäväksi vähintään 40 mm leveää tuuletusväliä.
  • Muuraustyön huolellisuuteen tulee kiinnittää huomiota. Laastisaumojen tulee olla täysiä ja tiiviitä. Puhtaaksi muurauksessa suositellaan käytettäväksi nokkalaastia. Laastipurseet eivät saa pudota tuuletusväliin ja tukkia sitä eivätkä ne saa ulottua tuulensuojapintana.
  • Tuuletusvälin tulee olla yhtenäinen ja yhteydessä ulkoilmaan ylä- ja alareunastaan ja sen toimivuus tulee varmistaa.
  • Välin alaosan avoimuus voidaan varmistaa jättämällä alimmasta tiilikerroksesta esim. joka 6. tiili pois muuraustyön ajaksi ja muuraamalla ne paikoilleen vasta sen jälkeen kun tuuletusraon avoimuus on ensin tarkastettu.
  • Tuuletuksen toimivuus liikuntasauman kohdalla sekä ikkunan yläpuolella varmistetaan.
  • Liikuntasauma tehdään siten, ettei tuuletus katkea sauman kohdalla.
  • Puurunko erotetaan ilmavälistä tuulensuojalla tai rungon ulkopuolisella lämmöneristyksellä.

Ilmatiiviys

  • Muurattujen massiivisten ulkoseinärakenteiden (esim. kevytbetoni-, kevytsoraharkko- ja massiivisten tiiliseinien) halkeilua rajoitetaan paikallisten ilmavuotojen estämiseksi.
  • Kevytsorabetoniharkkoseinillä tarvitaan ilmatiiviyden saavuttamiseksi pinnoitus, esimerkiksi rappaus.
  • Saumat sekä liitos- ja läpivientikohdat on tehtävä ilmatiiviiksi

Pinnoitus

  • Tiiliseinän pinnoitteena käytetään rappausta, ei maalia.
    • Tiili on huokoinen materiaali. Mahdollinen pintakäsittely ei saa tiivistää tiilen pintaa. Ohuet maalit ja impregnointiaineet voivat estää tiilen nopeaa kuivumista ja edistää pakkasrapautumista. Tiilen ja laastin rajapinnoista ja halkeamista kosteus pääsee kulkeutumaan rakenteisiin, ja tiivis pintakerros estää rakenteen kuivumisen. Seurauksena voi olla pakkasvaurioita sekä mahdollisesti haittaa lämmöneristeille ja muille rakenteille.

Saumat, liitokset ja läpiviennit

  • Ulkoseinän liitosrakenteiden rakenteellisia ohjeita on tekstissä  Ikkunaliitokset.

Korjaus

Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä kuntotutkimuksessa. Tämän lisäksi ko. rakenteessa joudutaan usein korjaussuunnittelua varten tekemään seuraavia tutkimuksia:

  • Rakenne avataan ja todetaan eristeen ja rungon kunto
  • Saumojen kuntotutkimus
  • Tiilen rapautumisen tutkiminen
  • Rappauksen kuntotutkimus

Pienet korjaukset

  • Vedenohjaimien rakentaminen ikkunoiden ja ovien yläreunoihin, vuodoista kärsivien välipohjien liittymiin sekä seinän alaosan ja sokkelin liitokseen haittojen laadun mukaan. Vedenohjaimet on rakennettava siten, että tuuletusraon toimivuus säilyy.
  • Vettä seinäpinnalle valuttavat räystäskourut uusitaan riittävän suuriksi ja ne kallistetaan riittävästi, sekä lisätään tarvittaessa syöksytorvia ja sulatuskaapelit.
  • Väärään suuntaan kallistuvat ikkunapellit uusitaan siten, että pellin kaltevuus sadeveden haitallisen räiskymisen estämiseksi on vähintään 30 astetta.
  • Ikkunapeltien ja ikkunakarmien sekä ikkuna-aukon sivupintojen vuotavat liitoskohdat korjataan parantamalla kiinnityksiä ja tiivistämällä tai uusimalla rakenteita.
  • Veden tunkeutuminen seinään ikkunapellin alta estetään uusimalla ikkunapelti sellaiseksi, että pellin alareuna limittyy riittävästi ikkunan alapuolisen verhouksen yläreunan kanssa.
  • Ikkunoiden ja ovien liitokset aukkojen sivupintoihin tiivistetään vedenpitäviksi.
  • Puuttuvien myrskypeltien lisääminen.
  • Ilmanvaihdon tasapainotus ja korvausilmaventtiilien järjestäminen vähentävät ilmavuotoja rakenteen läpi.

Käytettyjä korjausratkaisuja

  • Vuotavan tiiliverhouksen korjaaminen saumauksia uusimalla ei lopeta vesivuotoja ainakaan tuulelle alttiissa paikoissa. Korjaustoimenpiteenä tulee kysymykseen vedenohjaimien rakentaminen ikkunoiden ja ovien yläreunoihin, vuodoista kärsivien välipohjien liittymiin sekä seinän alaosan ja sokkelin liitokseen haittojen laadun mukaan. Vedenohjaimet on rakennettava siten, että tuuletusraon toimivuus säilyy. Jos vedenohjaimia ei voida tehdä, rakennetaan tiiliverhouksen ulkopuolelle lisäverhous, jolla estetään viistosateen tunkeutuminen tiiliverhoukseen. Lisäverhouksen rakentamisen yhteydessä voidaan harkita myös seinän lisälämmöneristämistä. Sateen tunkeutumisen estävä lisäverhous toimii varmemmin kuin vedenohjaimet. Lisäverhouksia ovat mm.:
    • rappaus ja lämpörappaus
    • metallikasetit
    • muotolevyt metallista
    • metallipintaiset yhdistelmälevyt
    • rapatut levyt
    • kivimurskepintaiset levyt
    • Tiiliverhouksen taakse rakennetaan puuttuva ilmarako. Tämä edellyttää tiiliverhouksen purkamista ja uudelleen muuraamista sekä ulommaksi siirtyvän muurauksen tuentaa lisärakentein. Seinään tehdään tarvittaessa uusi tuulensuoja. Puuverhouksen takaa puuttuvan ilmaraon rakentamisen tarve selvitetään erikseen esiintyvien vaurioiden perusteella. Tavallista on kuitenkin, että tiiliverhotuissa seinissä joista puuttuu tuuletusrako, sisäpuolisen puurungon vauriot ovat niin vakavia, että koko seinä joudutaan purkamaan ja korvaamaan kokonaan uudella.
    • Jos tuulensuojakerros on ominaisuuksiltaan sellainen, että verhouksen läpi tuuletusrakoon tunkeutunut vesi voi läpäistä myös tämän kerroksen, on veden tunkeutuminen ilmarakoon estettävä suojaamalla vuotava ulkoverhous viistosateelta lisäverhouksella tai uusimalla verhous ja samalla myös tuulensuoja ja vaurioituneet rakenteet.
    • Veden tunkeutuminen räystäältä, ulkoverhouksen läpi, ikkunan tai oven ja seinän liitoskohdista tai maan pinnalta valesokkelilla varustetun seinän alaosaan estetään. Valesokkelin kohdalla olevan seinäosan tuuletusta parannetaan kuivumisen varmistamiseksi.
    • Tuuletusrako tehdään sellaiseksi, että sinne joutunut vesi ohjautuu seinän ulkopuolelle, eikä tunkeudu seinän alaosaan ja liittyviin rakenteisiin.
    • Tuuletusraon alaosaan rakennetaan tuuletusaukot.
    • Suunnitelmassa noudatetaan tätä ohjetta ja tähän soveltuvia määräyksiä ja ohjeita, esimerkiksi julkaisuja:
    • Kosteus, RakMK C2, (RT RakMK-21099) täydennettynä
    • Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry
    • Julkisivu korjaustarpeen arviointi, RT 82-10603
    • Julkisivun uudelleenverhous, RT 82-10614
    • Muuratut julkisivut, RT 82-82108
    • Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, julkaisu 99, Tampereen tekninen korkeakoulu

 

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö,

2. Liike- ja palvelurakennusten kuntoarvio. 1998. Helsinki, Ympäristöministeriö

3. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

4. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

5. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

6. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

7. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, julkaisu 99, Tampereen tekninen korkeakoulu

8. Muuratut julkisivut, RT 82-82108

9. Julkisivun uudelleenverhous, RT 82-10614

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)