Puinen alapohja

Yleistä ryömintätilainen puisen alapohjan toiminnasta

Puiset alapohjarakenteet voidaan jakaa kosteusteknisen toiminnan kannalta seuraavasti

  • Perinteiset rossipohjat, joiden eristeenä on paksu kerros sammalta, turvetta tms. ja kantavat rakenteet ovat yleensä massiivisia puurakenteita. Kantavat rakenteet ovat usein osin eristyksen alapuolella. Rakenteessa ei välttämättä ole lainkaan täysin ilmatiiviitä kerroksia.
  • Modernit rakenteet, joissa alapinnassa on tuulensuojalevytys ja kantavien palkkien väliin on asennettu lämmöneristeet. Yleensä eristeen yläpinnassa on höyrynsulkuna toimiva kerros. Tällaisen rakenteen toiminta riippuu paljon eristyksen paksuudesta sekä eri pintojen ilmatiiviydestä.

Modernin puisen alapohjarakenteen toiminta on muuttunut perinteisestä rossipohjasta.

Alapohjan lämmöneristyksen parantuessa ryömintätilan lämpötila laskee, kylmempi ilma pystyy sitomaan vähemmän kosteutta ja tiivistymisriski kasvaa. Lisäksi nykyiset epäorgaaniset lämmöneristeet eivät sido kosteutta itseensä. Perinteisesti myös ryömintätilan pohja oli maanpinnan yläpuolella ja rakennukset tehtiin hyville rakennuspaikoille. Tämä on kosteusteknisesti paras rakennustapa. Moderneissa rakennuksissa ryömintätilan maapohja sijaitsee yleensä ympäröivää maata alempana, jolloin ryömintätilaan muodostuu helpommin vapaita vesipintoja mm. pintavesistä, pohjavedestä tai vuotovesistä. Lisäksi tällöin painovoimainen tuuletus ei ole yhtä tehokasta, jolloin tuuletusta on tehostettava joko koneellisesti tai katolle johdettavalla hormilla.

Riskit

  • Puinen alapohjarakenne sisältää home- ja lahovauriolle herkkiä rakennustarvikkeita
    • Puurakenne vaurioituu helpommin/nopeammin kuin kivirakenne
    • Alttius lahovaurioille, pahimpana lattiasieni, hyönteisten aiheuttamat vauriot
    • Pahat kosteusvauriot aiheuttavat rakenteen kantavuuden menetyksen.
    • Vesivuodot yläpuolisista tai rakenteen sisällä olevista putkista tai yläpuolisista märkätiloista voivat aiheuttaa laajoja vaurioita.
    • Lämmöneristysmääräysten kiristyminen tekee rakenteen kosteusteknisen hallinnan vaikeammaksi.
    • Puurakenteen ilmanläpäisy on yleensä suurempi kuin kivirakenteen ja rakennetta on käytännössä mahdotonta saada täysin ilmatiiviiksi.
      • Ryömintätilassa olevat epäpuhtaudet kulkeutuvat sisäilmaan herkemmin
      • Tavallista isommat ilmavuodot voivat aiheuttaa kylmyyttä ja vetoa sekä kondenssia rakenteiden pinnoille tai sisään.
      • Puuelementtirakenteisessa rossipohjassa liitoskohtien tiiveydessä voi olla puutteita
      • Erityisesti perinteisiin rossipohjiin liittyy seuraavia erityiskysymyksiä:
        • Alapohjan lisälämmöneristys muuttaa rakenteen toimintaa epäedullisesti
        • Puulämmityksestä luopuminen huonontaa ryömintätilan tuuletusta tai muu lämmitysjärjestelmän muuttaminen huonontaa kosteusteknistä toimintaa. Esim. lämpöputkien siirto alapohjarakenteesta sisätiloihin alentaa ryömintätilan lämpötilaa lämmityskaudella.
        • Edellisen kaltaisten toimenpiteiden yhteydessä tuleekin aina huomioida ryömintätilan kosteustekninen toiminta.
        • Ladotun perusmuurin saumojen tiivistäminen laastilla vähentää tuuletusta.
        • Tukitut tai kiinni unohtuneet tuuletusluukut aiheuttavat kosteusvaurioita. Perinteisesti luukut suljettiin vain keskitalveksi ja sulkemistapa ei ollut täysin tiivis.
        • Maanpinnan nouseminen vuosien saatossa rakennuksen ympärillä aiheuttaa vaurioita.
        • Katso myös  Ryömintätilojen korjaukset.

Tyypillisiä vaurioita ja vaurion syitä

  • Alapohjan puurakenteissa on home- tai lahovaurioita. Erityisesti alapohjan tuulensuojana käytetyt puukuitulevyt ovat herkkiä homehtumaan.
  • Ryömintätilaan valuvat pintavedet ja maanpinnan suuri kosteustuotto
  • Riittämätön ryömintätilan ilmanvaihto
  • Puurakenteisissa alapohjissa putkistovuotojen aiheuttamat vauriot voivat olla vakavia. Ryömintätilassa olevan putken halkeaminen, esim. jäätymisen seurauksena, nostaa koko tilan kosteuden niin suureksi, että rakenteet homehtuvat kauttaaltaan.
  • Maassa olevat orgaaniset rakennus- tai raivausjätteet ovat mikrobivaurioituneita ja tuottavat ryömintätilan epäpuhtauksia, joita kulkeutuu ilmavuotojen mukana sisätiloihin. Kaasumaiset mikrobien aiheenvaihduntatuotteet voivat käytetyistä rakenteista riippuen tunkeutua myös kevyen alapohjarakenteen läpi.
  • Vanhaan turverossipohjaiseen rakennukseen on tehty väärin toteutettu märkätila.
  • Vanhojen rakennusten alapohjarakenteissa lattiasienen ja muiden lahottajasienten aiheuttamat vauriot ovat suhteellisen tavallisia.
  • Ryömintätilaan on syntynyt tai jäänyt tuulettamattomia alueita.
  • Huonosti tehty lisälämmöneristys aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteeseen
  • Painunutta lattiaa on tuettu maasta puisilla tuilla, mikä on tyypillinen syy lattiasienitapauksissa.

Kunnossapito ja huolto

Ryömintätilan kunnon kannalta keskeistä on huolehtia pihan  pintavesien poisjohtamisesta ja  salaojien kunnosta. Ryömintätilallisen alapohjan käyttäytymistä seurataan säännöllisesti eri vuodenaikoina rakentamisen ja korjaustöiden jälkeen kolmen vuoden ajan. Kun ryömintätilan kosteusteknisesti turvallisesta toiminnasta on varmistuttu seurannan perusteella, tulee rakennuksesta vastaavan esim. huoltomiehen seurata alustatilojen ja putkikanaalien kosteusteknistä käyttäytymistä kahdesti vuodessa.

Ryömintätilassa tarkastetaan:

  • Onko ryömintätilassa seisovaa vettä tai merkkejä seisoneesta vedestä
  • Onko pinnoille tiivistynyt kosteutta
  • Onko puurakenteissa selvää painumaa, lahoa, levytysten irtoamista tai muita rakenteellisia vaurioita
  • Ovatko tuuletusreitit auki
  • Toimiiko koneellinen ilmanvaihto
  • Viemäreiden kunto ja kannakkeet
  • Toimivatko pumput
  • Onko tilassa sinne kuulumatonta rakennusjätettä tai varastoitua tavaraa. Huoltomiehen tehtävänä on pitää ryömintätila puhtaana.

Perusteellisempaa tarkastusta varten on olemassa  Perustus- ja alapohjarakenteiden tarkastuslista, joka on tarkoitettu lähinnä kuntotutkijan käyttöön.

Ohjeet ja määräykset

Uudisrakennuskohteissa ja soveltuvin osin korjauskohteissa noudatetaan seuraavia määräyksiä ja ohjeita:

Yleiset kaikille ryömintätiloille yhteiset ohjeet on esitetty tekstissä  Ryömintätilojen korjaukset.

Puurakenteisia alapohjia koskevia erityisohjeita

  • Epäedulliset lämpö- ja kosteusolosuhteet voivat aiheuttaa lahottaja- ja homesienten kasvua puisessa alapohjassa, joten vaatimustaso ryömintätilan olosuhteille on kovempi. Ryömintätila on rakennettava ja tuuletettava siten, että tilan ilman suhteellinen kosteus on riittävän alhainen. Maasta tuleva kosteus on katkaistava kapillaarikatkolla, joka pitää maanpinnan kuivana. Pelkällä tuuletuksen lisäämisellä ei yleensä yksin saada olosuhteita, joissa mikrobikasvua ei esiinny.
  • Ryömintätilaan ei saa jättää mitään lahoavaa orgaanista materiaalia. Maapohja on puhdistettava ennen pohjakerroksen (kevytsora) asennusta. Tämä on erityisen tärkeää, koska puurakenteinen alapohja ei ole koskaan täysin ilmatiivis ja huonetilojen korvausilmasta osa tulee aina ilmavuotoina alapohjan läpi ryömintätilasta.
  • Nykyisten lämmöneristysmääräysten mukaisesti hyvin lämmöneristetyn puurakenteisen alapohjan (alapohjan U-arvo 0,2 W/m2K) kanssa ryömintätilan pohjalle asennetaan lämmöneristyskerros. Normaalipaksuinen lämpöä eristävä pohjakerros on 150…200 mm kevytsorakerros, normaalipaksuisen pohjakerroksen kanssa käytetään kesäaikaan tehostettua ilmanvaihtoa. Paksu pohjakerros, joka mahdollistaa ympärivuotisen perusilmanvaihdon käyttämisen on 300 mm kevytsoraa. Paksut pohjakerrokset ovat varmin tapaa kosteusolojen hallintaan. Katso myös ilmanvaihto.
  • Lämmöneristeenä käytettävä kevytsora toimii myös kapillaarikatkona. Kapillaarikatkona käytettävällä soralla/sepelillä ei ole vastaavia lämmöneristysominaisuuksia, joten nykyisten lämmöneristysmääräysten mukaisessa puurakenteessa ne eivät ole yksinään riittävä ratkaisu.
  • Perusilmanvaihdon suuruus on 0.5 m3/hm2. Kesäaikaisen tehostetun ilmanvaihdon pitää olla 3…5 m3/hm2 toukokuun alusta syyskuun loppuun asti. Perusilmanvaihto voidaan toteuttaa koneellisena tai luonnollisena ilmanvaihtona, tehostettu ilmanvaihto aina koneellisena. Koneellinen tuuletus suunnitellaan yhteistyössä LVI-suunnittelijan kanssa. Tehostetun ilmanvaihdon tarve koskee hyvin lämmöneristettyjä puualapohjia.
  • Muovikalvoa ei kannata asentaa puualapohjaisen ryömintätilan pohjalle, koska se lisää lattiasieniriskiä. Muovin alle saattaa tulla myös muuta mikrobikasvua. Katso oheinen  lehtileike.

Suunnitelmassa noudatetaan tätä ohjetta ja tähän soveltuvia määräyksiä ja ohjeita, esimerkiksi julkaisuja:

  • Talonrakennuksen maatyöt, RT 14?10636 ET, MaaRYL 2000
  • Pohjarakennus määräykset RakMK B3 (RT RakMK-20186)
  • Kosteus, RakMK C2, (RT RakMK-21099) Rakennusten ja tonttialueiden kuivatus.
  • Ryömintätilan kosteus ja mikrobit, Jarek Kurnitski, Raportti B69, TKK
  • Ryömintätilan ratkaisut ja rakennusfysiikka, Kosteustekninen suunnittelu, Matilainen Miimu jne., Raportti B 63, TKK

Korjaus

Perustoimenpiteet ryömintätilojen kosteusvauriokorjauksissa on esitetty toimintamallin ohjeessa  Ryömintätilojen kosteusvauriokorjaukset.

 Ryömintätilojen kunnon kannalta  pintavesien ja  salaojien korjaukset ovat usein keskeisessä asemassa ja niiden kunto tulee selvittää aina ryömintätilakorjausten yhteydessä.

Korjaustarve todetaan kosteusteknisessä tutkimuksessa, katso Rakenteiden  tutkiminen. Ryömintätilallisen alapohjan kosteusvauriokorjauksia selvitettäessä keskeisimmät tekijät on esitetty  Perustus- ja alapohjarakenteiden tarkastuslistassa.

Puurakenteita koskevia erityistutkimuksia ovat:

  • Puun lahokartoitus piikillä tai poranäytteillä. Ohut (2…3 mm) kairaamalla otettu näyte on luotettavampi kuin piikki.
  • Erityisosaamista vaativissa tapauksissa mm. lattiasienivauriota epäiltäessä tai hyönteisten aiheuttamissa vaurioissa toimitetaan näytteet VTT:lle tutkittavaksi. Puun läpi menevien näytteiden ottaminen esim. paksulla näytekairaporalla on tarkempi menetelmä, kun puun kyljestä otetut näytteet.

Seuraavia pieniä korjauksia voidaan tehdä esim. kun perusteellista korjausta ei ole mahdollista toteuttaa heti, sitä ei välttämättä tarvita, isomman korjauksen osana tai kun tahdotaan ennaltaehkäistä vaurioita.

  • Tehostetaan kesäaikaista tuuletusta.
  • Suljetut tuuletusaukot avataan. Lisätään puuttuvat tuuletusluukut.
  • Tehostetaan tuuletusta avaamalla/ tekemällä rakennuksen keskellä lämpimässä tilassa tuuletuskanava katolle esim. käyttämättömään piippuun.
  • Lisätään painovoimaista tuuletusta katolle asennettavalla huippuimurilla.
  • Tuuletuksen lisäämisen yhteydessä on aina huomioitava perustusten routimisriski ja ryömintätilassa tai alapohjarakenteessa olevien putkistojen jäätymisriski.
  • Ryömintätilan ilman kosteutta voidaan tehokkaasti vähentää kuivauskoneella. Pitkäaikaisessa käytössä tulee ottaa huomioon laitteen energiankulutus.
  • Läpiviennit (putkien kohdat), saumat ja kulkuluukut ja niiden liitokset tiivistetään.
  • Tehdään puuttuvat kulkuluukut
  • Rakennetaan (esim. kalliopainanteeseen) paikallinen pumppukaivo.
  • Betonoidaan pintavettä keräävät kalliopainanteet.
  • Paikalliset lahovauriot korjataan korvaamalla vaurioitunut rakenne ja poistamalla vaurion syy.
  • Perinteisissä massiivisissa puukannattajissa pinnallisia laho- ja mikrobivaurioita voidaan poistaa vuolemalla lahonnut ja homehtunut puuaines palkin pinnasta pois. Jäävän rakenteen kantavuus tarkastutetaan tarvittaessa rakennesuunnittelijalla.
  • Ryömintätilan pohjalla jo oleva muovikalvo voidaan säilyttää, jos siitä ei ole ollut haittaa esim. hajua tai näkyvää kasvustoa. Mm. vuotovesiriskin takia muovikalvo tulisi olla rei’itetty ja jälkikäteen tehtyä rei’itystä voidaan harkita.

Käytettyjä korjausratkaisuja

Kunkin kohteen suuremmat korjaukset on yleensä suunniteltava kokonaisuutena erikseen. Ryömintätilaisen puisen alapohjarakenteen korjauksissa on käytetty mm. seuraavia korjausratkaisuja:

  • Vanhan alapohjan lisälämmönerityksen yhteydessä on myös ryömintätilan pohjalle suositeltavaa asentaa lisälämmöneristys eli käytännössä kevytsorakerros.
  • Maasta ryömintätilaan nousevaa kosteutta vähennetään asentamalla kapillaarikatkoksi ja haihtumista vähentäväksi kerrokseksi 200…300 mm kevytsoraa. Ohuempikin kerros parantaa tilannetta. Puhtaan kallion päällä ei tarvita kapillaarikatkoa.
  • Vanhan orgaanisella täytteellä eristetyn rossipohjan uusittava lämmöneristys tai lisäeristys on tehtävä kosteusteknisesti samoin toimivasta kosteutta sitovasta eristeestä kuten puukuitu- tai pellavaeristeestä. Eristystä ei ole suositeltavaa tehdä mineraalivillasta, joka joidenkin tietojen mukaan voi toimia ravinnelähteenä olemassa olevalle lattiasienelle.
  • Maasta pöngätyt puutolpat korvataan harkko, tiili- tai betonirakenteella. Myös kestopuiset tolpat on korvattava ainakin, jos kohteessa on lahovaurioita. Kivirakenteet erotetaan bitumikermillä puurakenteesta.
  • Alapohjarakenne mm seinien liitoskohdat tiivistetään mahdollisimman ilmatiiviiksi.
  • Veden pääsy ulkoa ryömintätilaan estetään muuttamalla maanpinta rakennuksesta poispäin viettäväksi ja rakentamalla sadevesien poistojärjestelmä.
  • Pohjaveden nousu ryömintätilaan estetään rakentamalla puuttuva salaoja tai korjaamalla virheellinen tai toimimattomia salaoja.
  • Tarvittaessa asennetaan koneellinen ilmanvaihto. Varmistutaan ryömintätilojen alipaineisuudesta muihin tiloihin nähden ja otetaan huomioon ryömintätilassa ja alapohjarakenteessa olevien putkistojen jäätymisriski sekä perustusten routimisriski.

Tarkastukset

  • Ryömintätilan pohjalta on poistettu kaikki orgaaninen aines. Tila on siivottu rakennustöiden jälkeen
  • Ryömintätilan kapillaarikatko on kauttaaltaan riittävän paksu
  • Kaikkiin ryömintätilan osiin on pääsy ja ne on tuuletettu.
  • Putkistojen ripustus ja kunto.

Tulkintoja ja erityisratkaisuja

Ryömintätilan lämpötilaan vaikuttavia seikkoja:

  • Talvella ilmanvaihto voi olla pienempi kuin kesällä, koska ulkoa tuleva korvausilma lämmetessään pystyy sitomaan paljon kosteutta. Kesäaikana ulkoilman vesihöyrypitoisuus saattaa olla suurempi kuin ryömintätilan ilman vesihöyrypitoisuus, jolloin ryömintätilan kosteus voi nousta liian suureksi. Tämä ilmiö on kuitenkin lyhytaikainen liittyen kosteisiin sääjaksoihin. Katso myös teksti  Mikrobikasvun edellytykset.
  • Nykyiset puualapohjat ovat pääsääntöisesti hyvin lämmöneristettyjä. Tämän seurauksena ryömintätilat ovat kesäisin kylmiä ulkoilmaan nähden, jolloin ulkoilmasta saattaa tulla kosteuslähde, joka nostaa ryömintätilan suhteellista kosteutta. Tutkimusten mukaan ryömintätilan maanpinnalle asennettava lämmöneriste nostaa ryömintätilan lämpötilaa kesäaikaan ja näin ollen alentaa ryömintätilan suhteellista kosteutta. Lisää tietoa asiasta on Teknillisen korkeakoulun raportissa 69, Ryömintätilan kosteus ja mikrobit.
  • Vanhoissa heikosti lämmöneristetyissä rakennuksissa on suhteellisen lämpimät ryömintätilat, koska alapohjan lämpöhäviöt lämmittävät ryömintätilaa. Näissä kosteuden hallinta on yksinkertaisinta. Hyväksyttävät olosuhteet saavutetaan toimivalla kapilaarikerroksella ja luonnollisella tuuletuksella. Uuden puurakenteisen, hyvin lämmöneristetyn alapohjan (lämmönläpäisykerroin 0,2 W/m2K) tapauksessa ryömintätila on ympärivuotisesti melko kylmä ja hyväksyttävien olosuhteiden saavuttaminen asettaa erityisvaatimuksia pohjakerroksen lämpövastukselle ja -kapasiteetille sekä ilmanvaihdon määrälle.
  • Vanhoissa ohjeissa on esitetty, että ryömintätilallinen alapohja voidaan perustaa matalaan myös routivilla mailla, kunhan huolehditaan, että alapohjan tuuletus pidetään niin pienenä, että ryömintätilan lämpötila ei laske liian alas. Ryömintätilan tuuletuksen lisääminen voi näissä tapauksissa aiheuttaa perustusten liikkumista.

 

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus rakentamisessa, RakMK C2 opas, 1999. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Liike- ja palvelurakennusten kuntoarvio. 1998. Helsinki, Ympäristöministeriö

3. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

4. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen korjaus. 1997. Helsinki. Ympäristöministeriö

5. Rakennusten veden- ja kosteudeneristysohjeet, RIL 107-2000, Suomen Rakennusinsinöörien Liitto RIL ry

6. Asuinkerrostalon tarkastusasiakirja. 1998.Helsinki. Ympäristöministeriö

7. Ryömintätilan tuuletus ja kosteuskäyttäytyminen Kutnitski Jarek, Kettunen Ari?Veikko, Matilainen Miimu, Sääksvuori Pälvi, Smolander Juha , 1998, Teknillinen korkeakoulu, Raportti B59

8. Ryömintätilan kosteus ja mikrobit, Jarek Kurnitski, Raportti B69, TKK

9. Ryömintätilan ratkaisut ja rakennusfysiikka, Kosteustekninen suunnittelu, Matilainen Miimu jne., Raporttti B 63, TKK

Muuta kirjallisuutta

Väitöskirja: Humidity control in outdoor-air-ventilated crawl spaces in cold climate by means of ventilation, ground covers and dehumidification, Jarek Kurnitski, Report A3, TKK

Lahovaurioiden korjausohje, VTT Rakennustekniikka. Tietoa mm. lattiasienivaurioista ja niiden korjaamisesta

Museoviraston korjauskortisto

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)