{literal}

Perustus ja alapohja

Yleistä Perustus- ja alapohjarakenteet ovat rakennuksen voimakkaimmin kosteusrasitetut rakenneosat. Maaperän kosteus on jatkuvana rasitteena. Pohjavedenpinta on poikkeuksetta aina jollakin syvyydellä rakennuksen alla, ja rakennuksen ja pohjavedenpinnan välissä on erilaisia luonnontilaisia ja rakennettuja maakerroksia, joiden pitäisi estää rakenteita vaurioitumasta veden kapillaarisen siirtymisen (kts.  Kosteuden siirtyminen) vaikutuksesta.

Rakenteita rasittaa vielä ulkopuolelta tulevat pintavedet ja vajovedet sekä sisäpuolelta sisäilmankosteus. Vesivahinkotilanteissakin vesi painovoiman vaikutuksesta valuu yleensä alapohjarakenteisiin.

Alapohjarakenteiden kosteusvauriot tulevat helpoimmin esiin, koska rakennuksen painesuhteiden takia korvausilmaa tulee yleensä alapohjarakenteiden kautta(kts.  Ilmavirtaukset). Pienetkin vauriot alapohjassa aiheuttavat helposti homeen hajua huonetiloihin.

Perustusrakenteiden yleisimmät kosteus- ja homevaurioiden syyt

 

Perustus-ja-alapohjakuva

Kuva 1. Perustusrakenteiden yleisimmät kosteus- ja homevaurioiden syyt.

1. Pintavesien valuminen rakennukseen

2. Puutteellinen sadevesijärjestelmä

3. Pintaveden tunkeutuminen ryömintätilaan ja muihin rakenteisiin

4. Paineellisen veden tunkeutuminen ryömintätilaan ja muihin rakenteisiin

5. Veden kapilaarinen nousu rakennuspohjasta rakenteisiin

6. Salaojituksen puutteet

7. Ryömintätilan korkea kosteustuotto

8. Kosteuden siirtyminen diffuusiolla

9. Kosteuden siirtyminen konvektiolla

10. Sadeveden tunkeutuminen ylempien rakenteiden epätiiviyskohtien kautta perustusrakenteisiin

11. Putkivuoto

12. Ryömintätilan riittämätön tuuletus

13. Rakennusjätteet ryömintätilassa

Maanvaraiset lattiat

Tyypilliset havaittavat ongelmat

  • Lattian pintamateriaalien vauriot
  • Seinien alaosien vaurioita huonetilojen puolella
  • Homeen hajua alapohjasta
  • Alapohjarakenteen puuosien home- ja lahovauriot 

Ongelmien aiheuttajat

Maanvaraisissa lattioissa lattiarakenteen alapuolisessa salaojasorakerroksessa 90…100% suhteellinen kosteus on aina mahdollinen, oli rakenne tehty kuinka hyvin tahansa. Tällöin salaojasorassa on homeen kasvulle otolliset olosuhteet. Ainoastaan erityisjärjestelyillä, kuten koneellisella tuuletuksella, voidaan suhteellisen kosteuden lukemia alentaa. Orgaanisen aineksen, kuten anturan muottilaudoituksen, jääminen rakennusvaiheessa alapohjaan on usein syynä huonetilojen homeenhajuongelmille.

Veden kapillaarinen siirtyminen (kts.  Kosteuden siirtyminen) alapohja- ja seinärakenteisiin on myös merkittävä kosteusongelmien aiheuttaja. Ilmiö näkyy esim. jalkalistojen tummumisena tai lahoamisena ja pinnoitteiden irtoamisena seinien alaosista. Pahoissa tapauksissa rakenteiden kantavuus voi heikentyä niin paljon, että rakenteet alkavat painua ja ”jalkalistat alkavat jäädä seinille”.

Alapohjarakenteen virheellisen lämpöjakauman seurauksena maaperästä diffuusiolla siirtyvä kosteus voi olla ongelmien aiheuttajana esim. lämpökanavien kohdalla, lattialämmityksen reuna-alueilla, lattialämmityksen katkaisun jälkeen tai rakennuksissa, joissa sekä pituus- että syvyysmitta on suuri.

Ryömintätilaiset lattiat

Tyypilliset havaittavat ongelmat

  • Homeen hajua sisätiloissa
  • Alapohjarakenteen puuosien home- ja lahovauriot
  • Seinien alaosien vaurioita sisätilojen puolella
  • Ryömintätilassa homeen hajua, kostea maanpinta, vesivalumajälkiä, homekasvustoja tai orgaanista jätettä.

Ongelmien aiheuttajat

Homeenhajun syynä on yleensä ryömintätilassa tai ryömintätilan maaperässä oleva orgaaninen jäte, esim. muottilaudat, jotka ovat homehtuneet/lahonneet. Homeen haju kulkeutuu ilmavirtausten mukana sisätiloihin alapohjarakenteessa olevien ilman vuotokohtien kautta. Tyypillisiä vuotokohtia ovat putkien ja sähköasennusten läpiviennit sekä elementtien liitoskohdat ja liikuntasaumat. Erilaisten hormien/roilojen kautta hajuongelmat voivat kulkeutua myös ylempiin kerroksiin.

Alapohjarakenteen home- ja lahovaurioiden syynä on ryömintätilan liian korkea kosteuspitoisuus. Ryömintätilan kosteuspitoisuuteen vaikuttavat:

  1. kosteustuotot ryömintätilaan
  2. tilan ilmanvaihtuvuus
  3. tilan lämpötila.

Sisätilojen puolella seinien alaosien vauriot rajoittuvat yleensä kantavien seinien ja pilarien kohdille. Tällöinkin ryömintätilan ilman suhteellisen kosteuden tulee olla lähes 100%, jotta maasta kapillaarisesti nouseva vesi ei voi haihtua ryömintätilan puolella takaisin ilmaan. Poikkeustapauksena tiilestä tehdyt perustusrakenteet, koska tiili siirtää kosteutta kapillaarisesti niin nopeasti, ettei se ehdi haihtua takaisin ryömintätilan ilmaan, vaikka ilma olisi huomattavasti kuivempaakin kuin Rh 100%.

Ryömintätilan vesivalumajälkien syynä voi olla ryömintätilan maanpinnan alempi korkeustaso verrattuna ulkopuoliseen maanpintaan. Ilmiö korostuu erityisesti, kun maanpinta rakennuksen ulkopuolella kallistuu rakennukseen päin ja sadevesien poisjohtaminen on hoidettu huonosti. Pahimmillaan katolta tulevat sadevedet valuvat tuuletusaukoista ryömintätilaan.

Kostean maanpinnan syynä voi ulkopuolelta valuvien vesien lisäksi olla veden kapillaarinen nousu maaperästä, mikä riittää yksinäänkin nostamaan ryömintätilan ilman suhteellisen kosteuden 100%:iin.

Maanpinnalla olevat homekasvustot viittaavat maaperästä tulevan kapillaarisen nousun lisäksi orgaaniseen ainekseen maaperässä.

Ryömintätilan korjauksista lisätietoa: Ryömintätilojen ja putkikanaalien kosteusvauriokorjaukset.

Perustus- ja alapohjarakenteiden kosteusvaurioiden syitä ovat:

  • Maaperän kosteus
    • Tukkeutunut, puutteellinen tai puuttuva salaojitus, salaojien väärä asennus, salaojajärjestelmän tulviminen ja tukkeentuminen.
    • Korkea pohjaveden pinnan taso tai paineellinen vesi, kuten lähde tai vesisuoni.
    • Kalliopohjissa tai muissa tiiviissä maapohjissa olevat vettä keräävät syvänteet.
  • Sadevedet
    • Maanpinnan puutteelliset tai vääränsuuntaiset kallistukset seinän vierustalla.
    • Puutteellinen pintavesien, syöksytorvista tulevien kattovesien sekä lumen sulamisvesien poisjohtaminen rakennuksen vierustalta.
    • Sadevesiviemäröinnin tai kourujen puutteet
    • Rinteeseen rakennettaessa yläpuolelta tulevia sade- ja sulamisvesiä ei ole ohjattu rakennuksen sivuitse.
  • Kylmäsillat ja kosteuden tiivistyminen ympä­ristöään kylmempiin pintoihin.
  • Vesivuodot märkätiloista tai putkistoista

Maanvastaisten alapohjien kosteusvaurioiden syitä ovat lisäksi:

  • Laatta kastuu kapillaarisesti
    • Vettä hyvin läpäisevästä, ei-kapillaarisesta materiaalista tehdyn riittävän paksun salaojitussorakerroksen puuttuminen laatan alta.
    • Kts. maaperän kosteus ja sadevedet yllä
  • Maaperästä diffuusiolla nouseva kosteus
    • Maaperän lämpeneminen liiaksi lattian alla esimerkiksi lämpöputkien vaikutuksesta, laajarunkoisen rakennuksen tai kellarin alla tai kun lattiaa ei ole lämmöneristetty riittävän hyvin.
    • Huonetilan jäähtyminen maaperää kylmemmäksi esim. lattialämmitys pois päältä tai rakennus kylmillään.
    • Olosuhteisiin nähden liian tiiviin pinnoitemateriaalin käyttö lattiassa, esim. vanhojen kellaritilojen pinnoitemateriaalien vaihto.
  • Rakennekosteus ei ole kuivunut riittävästi tai sen kulkeutumista pitkällä aikavälillä ei ole huomioitu rakenneratkaisussa.
  • Rakenteen jääminen kahden tiiviin kerroksen väliin.
    • Esim. lattian alla käytetty muovia
  • Putkivuodot alapohjarakenteessa tai alapohjan alla maaperässä olevasta putkesta.
    • Maaperässä putket ovat hyvin rasitetuissa oloissa ja vuodot huomataan myöhään
  • Kapillaarikatkon (bitumikermi) puuttuminen puukoolauksen ja laatan välistä.
  • Sisäilman kosteuden tiivistyminen lämmöneristeen alapintaan rankarakenteisessa korotetussa lattiassa

Tuulettuvien alapohjien kosteusvaurioiden syitä ovat lisäksi:

  • Ryömintätilaan jääneet rakennusjätteet tai muu orgaaninen aines.
  • Maaperästä haihtuu ryömintätilaan liikaa kosteutta
    • Ryömintätilan pohjalta puuttuu haihtumista vähentävä kapillaarikatkokerros esim. kevytsora tai sepeli
    • Ryömintätilan maanpinta on ympäröivää maanpintaa alempana.
    • Ryömintätilan pohjalla olevat vettä keräävät syvänteet.
    • Kts. maaperän kosteus ja sadevedet yllä
    • Ryömintätilan tuuletuksen vähäisyys tai huono toiminta
    • Ryömintätilan maanpinta on ympäröivää maanpintaa alempana, jolloin painovoimainen tuuletus ei toimi
    • Liian pieni tuuletusaukkojen määrä tai niiden tukkiminen.
    • Liian matala ryömintätila.
    • Palkit ja perusmuurit jakavat ryömintätilaa.
    • Koneellisen tuuletuksen rikkoontuminen, liian pieni teho tai väärä sijoitus
    • Tuuletusaukkojen tai venttiilien epätasainen sijoittuminen
  • Ryömintätilan liiallinen kylmyys kesällä
    • Tuuletusilma muuttuu kesällä kosteuslähteeksi, jos tilassa on hyvin kylmä
    • Jos alapohja on erittäin hyvin eristetty, voi olla tarpeen eristää myös maaperä
  • Putkivuodot alapohjarakenteessa tai ryömin­tätilassa olevasta putkesta
    • Ryömintätilassa olevat putket ja niiden kiinnitykset ovat alttiita korroosiolle, mikä lisää putkivuotojen riskiä.
  • Kapillaarikatkon puuttuminen puukoolauksen ja laatan välistä.

Kellarin seinien kosteusvaurioiden syitä ovat lisäksi:

  • Kellarin seinän puutteellinen vedeneristys.
  • Maaperän kosteusrasitus ja pintavedet
    • Kts. maaperän kosteus ja sadevedet yllä
    • Maan pintakerroksen alta puuttuu vettä pidättävä seinästä poispäin kalteva kerros.
    • Salaojituskerrosten ja kellarin seinän ulkopuolisen täytteen laatu on huono eli se on kapillaarista. Tämä vaikuttaa merkittävästi vajovesien viipymisaikaan ja siten kosteusrasitukseen.
    • Kapillaarikatko puuttuu perustusten alta eli perustukset lähtevät luonnon maapohjasta. Vaihtoehtoisesti anturan ja perusmuurin välissä voi tulisi olla kapillaarikatko.
  • Korkea sisäilman kosteus
    • Puutteellinen kellaritilojen ilmanvaihto
    • Kellarissa olevat märkätilat
  • Rakenteen jääminen kahden tiiviin kerroksen väliin.
    • Molemmin puolin vedeneristetyt rakenteet, märkätilat kellarin seinällä
  • Vedeneriste muodostaa höyrynsulun rakenteen kylmään pintaan
  • Vesihöyryä huonosti läpäisevien pinnoitteiden käyttö rakenteen sisäpinnassa.
    • Kosteuden kuivuminen sisäänpäin estyy
  • Rakennekosteus
  • Sisäpuolinen lisälämmöneristäminen rankarunkoa ja levytystä käyttämällä. 

Perusmuurien sekä ulkoseinän ja perusmuurin liitoksen kosteusvaurioiden syitä ovat:

  • Kellarittoman rakennuksen viereinen maanpinta on liian ylhäällä lattiapintaan nähden.
  • Maaperän kosteusrasitus ja pintavedet
    • Kts. maaperän kosteus ja sadevedet yllä
    • Maan pintakerroksen alta puuttuu vettä pidättävä seinästä poispäin kalteva kerros.
    • Huonosti vettä läpäisevä salaojituskerros perusmuurin ja salaojien alla ja ympärillä.
    • Perusmuurin ulkopuolisen täytteen laatu on huono (kapillaarista).
    • Kapillaarikatko puuttuu perustusten alta eli perustukset lähtevät luonnon maapohjasta. Vaihtoehtoisesti anturan ja perusmuurin välissä voi tulisi olla kapillaarikatko.
  • Puutteelliset tai rikkoutuneet syöksytorvet.
  • Vuotovesien poistumismahdollisuus puuttuu ulkoseinän ja perusmuurin liitoksesta ja/tai sokkelihalkaisun pohjasta.

Ulkoseinän ja perusmuurin liitoksen vaurioiden syinä voivat olla myös:

  • Liitos ei ole höyry- ja ilmatiivis.
  • Perusmuurin yläosassa on kylmäsilta, joka aiheuttaa rakenteiden kostumista.
  • Perusmuurin ulkokuori on nostettu puurungon aluspuuta ylemmäksi eli ns. valesokkeli.
  • Roiskevedelle arka julkisivuverhous ulottuu liian lähelle maanpintaa, jolloin roiskevedet voivat liata ja vaurioittaa seinäpintaa.
  • Ulkoseinän puurunko on maanvaraisen laatan yläpintaa alempana.
  • Kapillaarikatko (bitumikermi) puuttuu perusmuurin ja ulkoseinän muurauksen tai puurungon välistä.
  • Seinärakenteen tuuletus ei toimi liitoksessa

Katso myös  Tarkastuslistat

 

Kirjallisuutta

Lisää tietoa aiheesta löytyy kirjoista:

Björkholtz, D., Lämpö ja kosteus, Rakennusfysiikka. Rakentajain Kustannus Oy. Helsinki 1987. Luku 13; Alapohjat s. 113…121.

Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö. Kappale 2.2.4 Perustukset s. 91…100.

Lähdekirjallisuus

1. Kosteus- ja homevaurioituneen rakennuksen kuntotutkimus. Ympäristöopas 28, 1997. Helsinki, Ympäristöministeriö

2. Torikka, K., Hyypöläinen, T., Mattila, J. ja Lindberg, R. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus. HKR-Rakennuttajan julkaisuja 1999. 106 s.

© Helsingin, Espoon ja Vantaan Terveelliset tilat, Sisäilmayhdistys ry. (2008)